Hiljaisuus harmaan talouden ympärillä on kummallista, sillä eivät ongelmat itsessään ole minnekään kadonneet.
Katsaus eri puolueiden vaaliohjelmiin paljastaa, että vain vasemmistoliitolta ja SDP:ltä löytyy harmaata taloutta koskeva osio. Myös vihreiden vaaliohjelmassa veronkierron torjuminen mainitaan – mutta vain sanana, sen sisältöä ja merkitystä täsmentämättä.
Muiden puolueiden ohjelmissa harmaata taloutta tai veronkiertoa ei ole mainittu sanana. Kokoomuksen sinivihreässä ohjelmassa mainitaan kyllä arvonlisäveron keruuta tehostava online-kassajärjestelmä, mutta ei osana harmaan talouden torjuntaa, vaan muuten vaan.
Vain SDP ja vasemmistoliitto nostavat esiin selkeästi harmaan talouden ongelmat vaaliohjelmissaan.
Näistä aineksista on kyllä todella vaikea loihtia yhteistä, koko puoluejärjestelmää koskevaa keskustelua. Ja ellei tilanne tältä osin korjaannu, seuraavasta torjuntaohjelmasta uhkaa tulla todella lyhyt ja muodollinen – ohjelma vailla punaista lankaa ja tavoitetietoisuutta.
Mitä muuta asialliseen keskusteluun tarvitaan?
10 vuoden aikana keskustelu harmaasta taloudesta on laajentunut keskusteluksi verovajeesta, joka kattaa muutkin kuin kiistatta rikolliset verovälttelyn muodot. Tätä laillista verovajeen osaa kutsutaan verosuunnitteluksi, usein etuliitteellä aggressiivinen.
Yhtenä aiheena verovajekeskustelussa ovat olleet monikansalliset yritykset, jotka pystyvät siirtämään voittojaan korkean verotuksen maista matalan verotuksen verosuunnittelun tekniikoita (mm. velkajärjestelyt, siirtohinnoittelu, sopimuskeinottelu ja hybridi-instrumentit) hyödyntäen.
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnössä (4/2012 vp) aggressiivinen verosuunnittelu sisällytettiin osaksi verovajetta, jonka koko ja esiintymismuodot tulisi arvioida. Mutta tiettävästi näin on tehty vain arvonlisäveron ja tullimaksujen osalta.
Itse asettaisin verovajeen tutkimisen seuraavan torjuntaohjelman kärkihankkeeksi. Siinä hankkeessa tulisi myös selventää raja hyväksyttävän verosuunnittelun ja ei-hyväksyttävän aggressiivisen verosuunnittelun välillä. Nykyään tämä asiantila ei ole selvä.
Missä siis viipyvät selvitykset muista verovajeen muodoista?
Verovajeesta johtuvat veromenetykset ovat 4–8 miljardin haarukassa. Se kaikki on tietenkin laskennallista, mutta niin ovat myös väestön ikääntymisestä johtuvaa kestävyysvajetta koskevat laskelmat, joilla tavaksi tullutta leikkauslinjaa on toistuvasti perusteltu.
Sipilän hallituksen saavutukset verovajeen supistamiseksi ovat sanalla sanoen vaatimattomat. Torjuntatyö on ollut vahvaa lähinnä retoriikassa. Käytännössä on sitten tehty jotakin sellaista, joka suuresti muistuttaa veronkiertäjien paapomista, vastoin hallituksen julkilausumia tavoitteita.
Esimerkkinä tästä ovat verojaan piilottaneiden henkilöiden verovelkojen anteeksiantoesitys ja esitys pienten, alle 10 henkilöä työllistävien yritysten vapauttaminen tilintarkastusvelvollisuudesta. Seuraavan hallituksen täytyy palauttaa usko siihen, että veronkierto ei kannata.
Hyvin suunnitellulla torjuntaohjelmalla turvataan satoja miljoonia euroja niiden alkuperäiseen tarkoitukseen, verorahoitteisten palvelujen turvaamiseen.
Kirjoittaja on kauppatieteiden tohtori.
uutiskirje 
