Miksi me puhumme ilmastonmuutoksesta? Meidän pitäisi puhua ihmisen käyttäytymisen muutoksesta. Näin ymmärtäisimme paremmin, mitä meidän tulisi tehdä.
Tulin juuri kaupasta ja ostin alennettuja ruokia, joissa oli parasta ennen päiväys lähellä. Mitä tapahtuu niille ruoille, jotka eivät menneet kaupaksi? Ne menevät roskiin, sanoi nuori tyttö kassalla.
Hyvä ruoka menee roskiin. Minun jääkaapissani ja pakastimessani ne säilyvät pitkään, ja autan näin ilmastoa omalla pienellä panoksellani. Ihmisen pitää siis itse muuttua ja kehittää järkevä tapa päästä yli jääneestä ruoasta eroon, niin ettei se menisi sekajätteiden mukana paketteineen päivineen polttoon.
Onneksi osa kaupoista kehittää uusia tapoja ja jakaa vanhentuvaa ruokaa ilmaiseksi ihmisille, jolloin ruokaa ei heitetä turhaan pois.
Olemme saaneet jo kokea ilmaston muuttumisen ääri-ilmiöt meilläkin. Viime kesä oli todella helteinen, koko kesä. Toissa syksynä satoi niin rankasti, että se tuli asumani asunnon katosta läpi, ja jouduin sen vuoksi etsimään uuden asunnon.
Jos jatkamme silmät suljettuina kulkemista eteenpäin muuttamatta tapojamme, ilmasto muuttuu sitä nopeammin. Ilmastonmuutos ei tunnista maan rajoja. l
Birgitta Wulf
Salo
uutiskirje 
