Miltä tuntuisi kannattaa puoluetta, joka juuri pidetyissä vaaleissa on saanut yli 600 000 ääntä ja 41 kansanedustajaa – ja on siis Suomen suurin? Sen määrittelemällä asialistalla käynnisteltäisiin nyt hallitusneuvotteluita.
Jos helsinkiläiseltä kirjailija Henriikka Tavilta kysyttäisiin, meillä olisi nyt tällainen vihervasemmisto -niminen puolue. Tavi vetosi pääsiäisen alla Vihreä lanka -lehdessävihreiden ja vasemmistoliiton yhdistämiseksi yhdeksi puolueeksi. Vaaleissa sellainen olisi saanut 19,7 prosenttia äänistä.
Tämä on tietenkin vain ajatusleikkiä ja haavemaailmaa, sillä tällaista puoluetta ei perusteta. Ei, koska kummankaan puolueen jäsenet eivät sitä halua. Vihreiden tavoite nousta suureksi puolueeksi siirtyy aina neljällä vuodella eteenpäin eivätkä he halua leimautua vasemmistolaisiksi. Vasemmistoliittolaiset eivät halua, koska vihreät ei ole ”vasemmistolainen”.
Puolueilla on yhteensä noin 20 000 jäsentä. Sen porukan ulkopuolelle jää 580 000 äänestäjää, joista suurelle osalle ei ehkä ole enää mitään merkitystä, onko joku ”vasemmistolainen”, jos kuitenkin ajetaan samoja asioita.
Tiedetään, puolueiden yhdistämisessä 1+1 ei ole 2, mutta jos se olisi aluksi vaikka 1,8, silläkin oltaisiin isojen sarjassa. Vähän myöhemmin se voisi olla 2,5, kun edessä olisi realistinen näkymä päästä määrittelemään päällimmäisiksi politiikan asialistalla nousevat asiat ja myös ratkaisemaan ne. Kuten tutkija Johanna Vuorelma viime viikolla kirjoitti, nyt määrittelyvalta on perussuomalaisilla.
Vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet vuosia yhdessä sekä hallituksessa että oppositiossa. Ne eivät ole kaikesta samaa mieltä, mutta enimmäkseen ovat. Viimeksi hallituksessa Caruna-kauppa tehtiin vihreiden johdolla ja vasemmistoliitto vastusti. Oppositiossa vihreät tukivat kiky-sopimusta, vasemmistoliitto vastusti.
Samaa mieltä puolueet ovat muun muassa ihmisoikeusperusteisesta maahanmuuttopolitiikasta, ilmastotavoitteista, kehityskysymyksistä, sosiaaliseen eriarvoisuuteen liittyvistä asioista ja perustulosta. Eroa voi olla ay-liikkeelle tärkeissä työelämän asioissa.
Puolueilla voisi olla jopa velvollisuus yhdistyä perussuomalaisten vastavoimaksi ennen kuin on liian myöhäistä ja kun muista ei siihen ole.
Ratkaisevaa on se, mitä politiikalla tavoitellaan. Tavoitellaanko oman puolueen kehittämistä mahdollisimman samanmielisten kanssa silläkin uhalla, että tarjolla on aina kakkosluokan paikka hallituksessa tai oppositiossa ja joka tapauksessa julkisessa keskustelussa? Vai avarruttaisiinko hiukan ja otettaisiin yhteiskunnallinen aloite haltuun, kun se kerran on tarjolla?
Kirjoittaja on Kansan Uutisten toimituspäällikkö.
uutiskirje 