Savonlinnan oopperajuhlien tämän kesän Rigoletto on uudelleenohjaus vuoden 2017 esityksestä. Alun perin skottiohjaaja David McVicar ohjasi sen Lontoon Govent Gardeniin.
Giuseppe Verdin (1813–1901) valitessa uuden oopperansa Rigoletton libreton taustalle Victor Hugon näytelmän Le roi s’amuse (Kuningas huvittelee) hän tuskin osasi aavistaa törmäävänsä sensuuriin.
Nykyajan näkökulmasta asia lähinnä huvittaa, sillä sensuurin kynsiin joutuivat tarinan irstaileva monarkki, kyttyräselkäinen ilveilijä, palkkamurhaaja ja hänen kevytkenkäinen sisarensa. Nykyajan arkkityypit. Tarina irstailusta, kirouksesta ja viettelystä oli tuon ajan moraalin vartijoille liikaa.
Naisen kasvutarina
Francesco Maria Piaven muokkaama libretto kuitenkin pääsi pannasta melko vähäisin muutoksin, tapahtumien sijainnin muutoksella ja nimen vaihdoksilla.
Jos oli Rossini – jonka Sevillan parturi on tämän kesän uutuusooppera Savonlinnan oopperajuhlilla – nopea säveltäjä, eipä aikaillut Verdikään Rigoletton säveltämisessä. Verdin romanttisen trilogian esikoinen syntyi puolessatoista kuukaudessa. Sen menestyskulku alkoi jo ensi-illasta maaliskuussa 1851.
Rigoletto on nuoren naisen koskettava kasvutarina. Samalla se pureutuu toiseuteen, rujon ja yhteiskunnan hylkimän nimihahmon kokemaan ulkopuolisuuteen. Hugon näytelmälle uskollinen tarina kertoo Mantuan herttuan ja hänen kyttyräselkäisen hovinarrinsa Rigoletton sekä narrin nuoren suloisen tyttären Gildan välisestä draamasta. Rigoletto suojelee tytärtään maailman pahuudelta pitämällä hänet vankinaan lukitussa talossaan. Tarinan edetessä päättäväinen Gilda pääsee irtautumaan isänsä läheisriippuvuudesta ja kasvaa itsenäiseksi, hyvinkin määrätietoiseksi naiseksi.
Ja toki, kuten oopperoissa usein tapana on, Rigoletto on myös ikiaikainen, traaginen rakkaustarina. Tietenkin Gilda rakastuu väärään mieheen, ja juonittelu alkaa. Sen lisäksi Rigoletto on riipaiseva kuvaus isän ja tyttären suhteesta aina traagiseen loppuun asti.
Seksuaalista häirintää
Ohjaaja McVicarin tulkintaa Verdin klassikko-oopperasta voi katsoa myös #MeToo-kampanjan näkökulmasta. Seksuaalinen vapaus on oopperassa seksuaalista alistamista ja hyväksikäyttöä orgioineen.
Toki tässä romanttisessa oopperassa on myös kysymys vallan väärinkäytöstä ja luokkaeroista.
Käsiohjelmassa varoitellaan: ”Huomioitavaa! Tämä tuotanto sisältää alastomuutta ja seksuaalisia kohtauksia eikä se sovellu lapsille.”
Melkoista meno onkin: Jo alun jättiläismäisessä, visuaalisesti todella upeassa juhlakohtauksessa irstaillaan pidäkkeettömästi. Tarkkaavainen katsoja huomaa myös viestin seksuaalisesta alistamisesta ja hyväksikäytöstä. Kohtauksessa raiskataan oikein joukkovoimalla muun muassa kreivi Monteronen tytär, mikä perustelee moisen irstailun ja alastomuuden tuomisen oopperalavalle ja vie tarinaa eteenpäin shokeeraavasti.
Kristallista laulamista
Samoin kuin Sevillan parturiin, on Rigolettoonkin värvätty erinomaiset solistit. Tenori Ivan Magrin Mantovan herttuana laulaa niin kuin vain kaunisääninen tenori voi, korkeat äänet linjakkaasti halliten.
Baritoni Kristian Lindroos tulkitsee oikein hyvin ja intensiivisesti hovimies Marullon baritoniroolin.
Illan viehkein tähti oli sulokkaasti ja todella kauniisti laulava Cristina Pasaroiu Gildana. Rooli on hänelle tuttu, mikä tuo varmuutta ja hienoa intensiteettiä tavattoman kaunisääniseen, kristalliseen laulamiseen.
Rigoletton roolin lauloi varmasti ja tunteella hienoääninen Dalibor Jenis. Hän ei vain laula ja näyttele, vaan on Rigoletto, niin vakuuttavasti hän rujon ilveilijän roolin on sisäistänyt. Isän huoli ja tuska, pettymykset, kauhu ja suru tulevat katsojan iholle.
Kapellimestari Philippe Auguin luotsaama Oopperajuhlaorkesteri ei yltänyt ehkä vuosien mittaan kuultuun hivelevimpään Verdi-soittoon, mutta onhan Verdin musiikki vastaansanomatonta – aina.
Tanya McCallin karu, mutta tyylikäs synkkä lavastus ottaa huomioon Olavinlinnan jylhyyden, jota valaistussuunnittelija David Finnin hieno valaistus tukee. Pimeään miljööseen tuo värikkyyttä tuotantoon puvutkin suunnitelleen Tanya McCallin epookkipuvut.
”It must be a good show”, ohjaaja David McVicar lupaa haastattelussaan. Ja pitää lupauksensa. Se on hyvä syy rientää Savonlinnaan ja vielä parempi syy on Verdin ihana musiikki. Vielä ehtii.
Giuseppe Verdin Rigoletto Savonlinnan oopperajuhlilla.
Kapellimestari: Philippe Auguin, ohjaaja: David McVicar
Lavastussuunnittelija: Tanya McCallin, pukusuunnittelija: Tanya McCallin, koreografi: Jo Meredith, valaistussuunnittelija: David Finn, kuoromestari: Matti Hyökki.
Rooleissa: Ivan Magri (Mantovan Herttua), Dalibor Jenis (Rigoletto), Cristina Pasaroiu (Gilda), Anu Ontronen (Giovanna), Sami Luttinen (Sparafucile), Emanuele Pascu (Maddalena), Juha Kotilainen (Kreivi Monterone), Rolf Broman (Kreivi Ceprano), Irina Nuutinen (Kreivitär Ceprano), Kristian Lindroos (Marullo), Ilkka Hämäläinen (Borsa), Andrejs Krutojs (Oikeudenpalvelija), Mariia Bertus (Paashi), Savonlinnan Oopperajuhlakuoro, Savonlinnan Oopperajuhlaorkesteri.
Esitykset 16.7. ja 19.7.2019 klo 19
lehti 