Monelle futista joskus harrastaneelle on jäänyt parhaat lajiin liittyvät muistot maagisista Helsinki Cup -reissuista. Viime lauantaina päättyneen Cupin turnausten lomassa on käyty jälleen keskustelua suomalaisen juniorijalkapallon toimintamalleista ja tulevaisuudesta.
Entinen liigapelaaja Ilja Venäläinen kritisoi jalkapallolehti EOM:n kolumnissaan tiettyjen tahojen kielenkäytössä korostuvaa ”ylitavoitteellista” toimintaa. Venäläisen mukaan sellaisia toimijoita halveksutaan, jotka eivät vielä ole päässeet sinuiksi ”340-sivuisten seuratasoisten pelitapaoppaiden teorian tasolla täydellisyyttä hipovaan maailmaan”. Heitä kutsutaan Venäläisen mukaan vatkuli suussa puuhasteleviksi kerhotoimijoiksi.
Venäläinen nostaa värikkäässä kirjoituksessaan esille myös useamman kuin yhden lajin ohjatun harrastamisen, mikä ei kaikista kaunopuheista huolimatta tunnu vieläkään olevan täysin mahdollista ja sallittua yli 10-vuotiaille tavoitteellisille pelaajille.
Valitettavasti olen itsekin törmännyt tähän ilmiöön liian usein.
Suunnanmuutos-blogin Erkko Meri laati Venäläiselle vastineen ja otsikoi sen puolustuspuheeksi tosissaan tekemiselle.
Meren mukaan yksityiskohtiin panostaminen ja vahva lajiin sitoutuminen ovat eri asioita kuin Venäläisen mainitsema ”veren maku suussa” raataminen. Tästä olen samaa mieltä ja asia olisi tärkeää kaikkien ymmärtää.
Meren kanssa olen erittäin vahvasti samaa mieltä myös siitä, että valmentaja on roolimalli, joka opettaa pelaajille vastuunkantoa, sitoutumista, yhteisten sääntöjen noudattamista ja yhdessä toimimista.
Jos valmentajan tai vastaavan seuratoimijan suhtautuminen joukkueen tekemiseen on välinpitämätöntä ja toiminnan suunnittelu laiminlyödään, harjoituksiin ja peleihin ei ole kenellekään kivaa tulla – oli kyseessä sitten kilpa- tai harrastejoukkue.
Kuten Meri toteaa, oikeaan perfektionismiin törmää kentillä erittäin harvoin. 340-sivuisia pelitapaoppaita ei ole olemassa. Oman noin kymmenen vuoden kokemuksen perusteella ”tosissaan tekeminen” tarkoittaa junnufutiksessa usein aivan vääriä asioita. Useimmiten se tarkoittaa voittojen tavoittelemista hinnalla millä hyvänsä eli laajemman kokonaisuuden kustannuksella.
Väärällä tavalla tosissaan pelaavissa joukkueissa pelaajia rangaistaan virheistä ja yleiseetos on negatiivinen. Koko toiminnan tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluva ryhmäytyminen on hyvin vaikeaa, jos osa istuu koko ajan penkillä, tai ryhmäjaot ovat aina kiveen hakattuja. Tällaisia toimijoita ei ole onneksi paljon, mutta ongelmiin on syytä puuttua nopeasti. Samalla jokaisen junioriurheilun kanssa tekemisissä olevan kannattaa tarkastella kriittisesti myös omaa toimintaansa.
Tavoitteellisuus ja yksityiskohtien pohtiminen eivät johda automaattisesti Venäläisen maalailemaan ”totalitääriseen” toimintamalliin. On tärkeää ymmärtää, että juniorit eivät ole robotteja vaan kasvavia ihmistaimia, jotka voivat parhaassa tapauksessa oppia joukkueurheilusta elämässä tarvittavia taitoja.
Totuus tässä mielenkiintoisessa kysymyksessä ei siis ole mustavalkoinen. Suunnitelmallisuus on tärkeää joukkuetoiminnassa kaikilla tasoilla. Sen avulla on mahdollista taklata myös negatiivisia ilmiöitä.
Lauantain vakiokupongilla kiintoisin kohde löytyy Veikkausliigasta, jossa Ilves ja HJK iskevät yhteen kärkikamppailussa. Mika Lehkosuon korvannut Toni Koskela on saanut hieman reivattua Klubin kurssia, mutta Jarkko Wissin junamaisesti etenevä Ilves on kova kanto kaskessa. Rakennetaan rivi tasapelin kautta ja toinen merkki HJK:lle, jota on pelattu hieman vähemmän.
Ykkösessä nähdään myös kärkikamppailu, kun Haka matkaa TPS:n vieraaksi. Pelillisesti Haka on ollut niin ylivoimainen, että tilastotappio tästä ottelusta ei hidasta nousujunan vauhtia lainkaan.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 20.7. kello 16.58. Kansan Uutisten Viikkolehti suosittaa 64 merkin järjestelmää: X(2), X(2), X, 1, 1(2), 1, X(1), 1, 1(X), 2(X), 2, 1, 1.
lehti 