Viimeinen sana
Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää lainauksia virallisesta raportista. Tekstin oikeasta tulkinnasta en ota vastuuta, vaikka sen laatijoina ovat olleet maan parhaat byrokraatit.
Viime päivinä olemme varmaan itse kukin havainneet merkkejä siitä, että kohta kansaa kuritetaan. Nyt niin elinkeinoelämän edustajat, ministerit kuin valtiovarainministeriön korkeat virkamiehetkin pyörittelevät huolestuneina päätään ja toitottavat, että kansalaiset eivät nyt ollenkaan tajua kuinka pahassa lirissä kansakunta on.
Kansalaisilta puuttuu kriisitietoisuus. Eletään kuin viimeistä päivää. Hävyttömät työntekijät kehtaavat vielä pyytää lisää palkkaa ja kaiken kukkuraksi haluavat päästä suurin piirtein terveinä aikanaan eläkkeelle.
Hävyttömät työntekijät kehtaavat pyytää lisää palkkaa ja kaiken kukkuraksi haluavat päästä suurin piirtein terveinä aikanaan eläkkeelle.
Kovin paljon elinkeinoelämän, hallituksen ja ministeriöiden korkeapalkkaiset herrat eivät ole ääntä pitäneet siitä, että esimerkiksi valtioenemmistöinen sähköyhtiö Fortum korottaa rajusti sähkön siirtohintojaan. Ilmeisesti Fortum on pakon edessä, sillä muuten se ei kai pystyisi maksamaan omistajilleen kunnon osinkoja. Eläkeläismummojenkin kukkaroista niitä senttejä tulee.
Viimeiset parikymmentä vuotta tässä maassa on ollut miltei sääntö, että kun valtiosihteeri (siis nykyisin) Raimo Sailas alkaa olla missejäkin useammin julkisuudessa, niin silloin ovat alkaneet varsinaiset kriisitietoisuuden kalloihin iskuviikot.
Sailas esiintyi keskiviikkona TV 1:n A-plus-ohjelmassa juuri niin sailaksena, kuin olemme hänet tottuneet tuntemaan. Hän sanoo suoraan, mitä ajattelee tai mitä jossakin on yhdessä päätetty. Suoraan silmiin katsova mies ei voi puhua muuta kuin totta.
Nykyiset työuratavoitteet eivät esimerkiksi Sailakselle riitä, vaan kolmen lisävuoden sijasta pitäisi puhua neljästä. Mitähän se mahtaa tarkoittaa?
Sailas itse täyttää ensi syyskuussa 65 vuotta, joten hänellä olisi aikaa nykysysteemillä pidentää työuraansa se kolme vuotta. Sailasta on kuitenkin pidetty puheidensa mittaisena miehenä, joten hän jatkanee työuraansa vielä ainakin tuolla lisävuodella 69-vuotiaaksi.
Osana kriisitietoisuustalkoita valtiovarainministeriö esitti alkuviikolla synkän näkemyksensä talouden ”kestävyysvajeesta” eli siitä, etteivät yhteiset rahat riitä kovin hyvin tulevina vuosina. A-plussan haastattelussa Sailas tuohtui, kun ohjelmaan haastalteltu professori Markus Jäntti uskalsi arvostella virkamiesten näkemyksiä. Jäntin mukaan virkamiehet unohtavat tavallisen kansalaisen.
Sailas oli kovin ristiriitainen tuomitessaan Jäntin näkemykset, kun miltei samaan hengenvetoon hän kuitenkin totesi, että raportti on kenen tahansa tutustuttavissa ja riepoteltavissa internetissä (www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20100129Julkin/Julkinen_talous_tienhaarassa_NETTI.pdf).
Raportista saa Sailaksen mukaan siis keskustella, mutta sitä ei kuitenkaan pitäisi asettaa kyseenalaiseksi, koska valtiovarainministeriön korkeat virkamiehet eivät yleensä erehdy – tai he eivät sitä ainakaan hevin myönnä.
Ihan yksinkertaista ja helppoa luettavaa 151-sivuinen raportti ei ole. Sen läpikahlaaminen voi olla palkitsevaa, ainakin sen ääreen voi monena iltana nukahtaa.
Teksti on kautta raportin taattua byrokratian mongerrusta. Tässä esimerkkinä raportin viimeinen kappale:
”Myös kuntakonsernin sisäisten ohjausmekanismien kehittämiseen on syytä kiinnittää huomiota. Esimerkiksi jo nykyisellään ongelmalliseksi koettu kuntien ohjaussuhde kuntayhtymiin nousee aiempaa tärkeämmäksi kysymykseksi, jos sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisessä siirrytään vielä nykyistä laajamittaisemmin ylikunnallisiin palveluorganisaatioihin, joissa taloudellisen kokonaisohjauksen kannalta pulmallinen, sektoroitunut professionalismi pyrkii korostumaan.”
uutiskirje 