Maanantaina tummat pilvet itkivät ja toivat muassaan suru-uutisen, kuopiolaisten hyvin tuntema toritoveri, Martti ”Maxi” Kaukonen on poissa. Hän oli menehtynyt lauantaina 12.10. Häntä kaipaamaan jäivät puoliso, sisaret ja iso joukko vasemmistolaisia järjestötovereita ympäri maata.
Maxi oli ikänsä intohimoinen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka eli joka solullaan aatteensa puolesta sellaisella tunteenpalolla, että häntä joko rakastettiin tai vihattiin, mutta yhtä kaikki: hänen rohkeuttaan ja rehellisyyttään arvostettiin niin omassa liikkeessä kuin myös aaterajojen ulkopuolella.
Työuransa Maxi aloitti Nuorisoliitossa toimien järjestöorganisaattorina Kuopiossa sekä Helsingissä, josta käsin hän joutui kiertämään ympäri maata. Niinpä hänet opittiin tuntemaan etelästä pohjoiseen tulisieluisena Maxina, jonka tunnuksina olivat punainen paita, tummat viikset ja baskeri, jotka seurasivat häntä myös haaveammatissaan toimittajana.
Maxi halusi seurata isänsä jälkiä ja tulla toimittajaksi kuten myös tuolloin STT:llä työskennellyt vanhempi Reijo-veli. Isä, Kullervo ”Kurre” Kaukonen teki elämäntyönsä kuopiolaisessa SKDL:n äänenkannattajassa Kansan Sanassa, mutta valtakunnallista kuuluisuutta hän saavutti ollessaan toimittajana Kansan Tahdossa ja raportoidessaan vuoden 1949 Kemin kapinasta, minkä tiimoilta hän joutui istumaan jopa vankilassa. Yhdessä Kansan Uutisista tutun Kerttu Kauniskankaan (Murto) eli ”Juorkunan Jussin” kanssa hän kirjoitti Kemin tapahtumista myös kirjan ”Oikeus konepistoolin piipussa”.
Pitkän radiouransa Maxi aloitti freelancerina silloisessa Ylen Kuopion iänessä 1980-luvun puolivälin paikkeilla, jolloin toimituksessa sattui onneksi olemaan toimitussihteerin sijaisena vasemmistolainen, joka itsekin oli niin sanottu pitkän linjan toimittaja. Samaa reittiä Maxikin pääsi siis sisälle ja vakiinnutti nopeasti asemansa ollen arvostettu journalisti neljännesvuosisadan ajan aina eläkkeelle jäämiseensä saakka.
Työssään Kuopion Kotkankalliolla Maxi ei koskaan peitellyt poliittista kantaansa. Sen hän myös toi selväsanaisesti esiin, vaikka aika alkoi vääjäämättä Ylessäkin johtaa työskentelytapaan, jossa kantaaottavat ja yhteiskunnalliset aiheet pyrittiin siivoamaan maton alle. Tilalle tuli amerikkalaistyylinen, sirpaleinen ohjelmaformaatti, jossa journalismi pikkuhiljaa katosi musiikin ja muun viihteen tieltä. Tässä ristiaallokossa Maxi onnistui kuitenkin uimaan maaliin, eikä hänen tarvinnut luopua journalistisesta työotteestaan ennen eläköitymistään. Tietä tasoitti myös hänen toinen harrastuksensa: näytelmäkäsikirjoitukset, joita hän kirjoitti runsaasti monille teatterifoorumeille.
Uransa jälkeen Maxi tuli tunnetuksi sosiaalisen median kautta vielä sadoille kavereille Facebookissa. Sen merkitystä hän korosti loppuun saakka kritisoidessaan suomalaisen sananvapauden tilaa, jota hänen mielestään leimasi yksipuolisuus ja pintapuolisuus. Somessa Maxi näki mahdollisuuden, jota erityisesti vasemmiston pitäisi hyödyntää viestinnässään tehokkaammin.
Kaukoset olivat lähtöisin Kittilän Kaukosesta. Isänsä tapaan Maxi toi meille Kuopioon tuulahduksen lappilaista sitkeyttä, idearikkautta ja rohkeutta, joista me ystävät ja toverit olemme voineet ammentaa haluamamme. Ikuista toveria kaivaten.
Juha Halonen
nuorisoliittolaistoveri
lehti 