Ruotsissa havahduttiin muutama vuosi sitten siihen, että määrällisiin tavoitteisiin perustuva julkisen toiminnan ohjaus usein johtaa huonoihin lopputuloksiin. Tavoitteiden täyttyminen ei välttämättä johda kansalaisten kannalta tyydyttävään tulokseen. Viranomaisten yhteistyö saattaa takkuilla. Toiminnan laadussa on parantamisen varaa.
Tällaiset ongelmat eivät ole yllättäviä. Tavaratuotannossa ne olivat markkina- ja suunnitelmataloudesta käytävän väittelyn ytimessä. Monissa palveluissa markkinaratkaisut, jotka aineellisten hyödykkeiden kohdalla pääsääntöisesti toimivat määrällisiin tavoitteisiin perustuvaa ohjausta paremmin, toimivat tehottomasti.
Määrätavoitteissa monimuotoisten toimintojen ohjauksessa on keskeisesti ongelmana, että sitä mitä mitataan ja mihin tavoitteet laaditaan myös toteutetaan. Vaikeasti mitattavia asioita tai toimijoiden – työntekijöiden ja kansalaisten – arvostamia toiminnan ulottuvuuksia taas ei. Usein juuri niistä tingitään, koska niiden saavuttaminen verottaa kykyä saavuttaa asetetut tavoitteet.
Kun tulosohjausta arvostellaan siitä, että se kannustaa toiminnan laadusta tinkimiseen, kritiikkiin vastataan asettamalla lisää tavoitteita (ja panostamalla niiden mittaamiseen) tai vetoamalla ihmisten ammattietiikkaan. Moraaliin vetoaminen on ironista, koska nimenomaan epäily moraalin puutteesta on keskeinen tulosohjauksen motiivi.
Ruotsin luottamustoimikunta asetettiin selvittämään sitä, miten nyt keskeiseksi hallinnon ja julkispalveluiden käyttövoimaksi ymmärretty, mutta pitkään laiminlyöty luottamus voidaan ottaa toiminnan ohjauksessa huomioon ja miten sitä pitää kehittää.
Toimikunnan raportteja ja selvityksiä lukevalle käy nopeasti ilmi, että tehtävä on monimutkainen ja haastava eikä edes helposti ja ytimekkäästi määriteltävissä. Työ olisi syytä aloittaa pikaisesti meilläkin. Luottamus kun jo on keskeinen toimintaperiaate ja olisi hyvä siksi tunnustaa.
Kirjoittaja on taloustieteilijä ja Tukholman yliopiston professori.
uutiskirje 