USA:n Megan Rapinoeta tai Brasilian Martaa ei voida pitää futiksen ensimmäisinä naispuolisina supertähtinä. Nimittäin jo vuosisadan alussa eräällä Lily Parrilla oli tuolloin kenties Englannin kenttien painavin laukaus. Sukupuoleen katsomatta.
Hänen kuten Parrin edustaman seuran Dick, Kerr Ladies FC:n tarinaa ei tosin tunneta kovinkaan laajasti, vaikka he keräsivät peleihinsä jopa yli 50 000 katsojaa myös miesten sarjojen käynnistyttyä uudelleen ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Raitiovaunuja valmistaneen tehtaan nimikkojoukkueen työläisnaiset päihittivät otteillaan monet miehet kentillä, mutta saivat myös heidät pelkäämään niiden ulkopuolella. Sota-aikana tehtaiden naisduunarit keräsivät peleissään rahaa hyväntekeväisyyteen saaden valtavasti yleisöä, mutta suosio kävi liian suureksi. Englannin jalkapalloliitto kielsi naisia käyttämästä sen alaisten seurojen kenttiä vuonna 1921, ja panna kesti peräti 50 vuotta.
Sortseja peleissään mieliä kuohuttavalla tavalla kentällä käyttäneiden Dick, Kerr Ladies FC:n pelaajatkaan eivät sopineet konservatiiviseen kodinhaltijatarmuottiin. Joukkueensa supertähti, jo 15-vuotiaana kentällä loistanut lyhyttukkainen Lily Parr, tykkäsi juoda olutta ja polttaa tupakkaa ketjussa. Häntä kiinnosti pienestä pitäen futis paljon enemmän kuin kutominen.
180 sentin pituuteen venynyt Parr kiersi joukkueensa kanssa pelaamassa myös Ranskassa ja USA:ssa, jossa Dick, Kerr Ladies FC voitti myös useita miesten joukkueita, joista eräässä pelasi muun muassa tuleva maajoukkuepelaaja.
Naisten futiksen orastava nousu suureen kansansuosioon tyrehtyi myös lehdistön lietsomaan moraalipaniikkiin, mikä näivetti naisten pääsyn kirjaimellisesti suuremmille kentille myös lääketieteellisten verukkeiden nojalla. Esimerkiksi potkaisemista pidettiin naiselle luonnottomana ja liian repäisevänä liikkeenä.
Jalkapalloharrastusta ei suoranaisesti naisilta kielletty, mutta pienet sorakentät olivat toista kuin esimerkiksi Evertonin Goodison Park, jossa Dick, Kerr Ladies FC esimerkiksi pelasi kiertueillaan. He tienasivat hieman rahaa peleistään itsekin, joskin parhaimmillaan maksetut 10 shillinkiä (nykyrahassa 100 puntaa) per ottelu ei niin valtaisa summa ole vertailtaessa nykyhuippujen tuloihin.
Kaikesta huolimatta esimerkiksi Lily Parr pelasi aktiivisesti futista aina 45-vuotiaaksi eli vuoteen 1950 saakka. Tehdastyöstä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi kouluttautunut ja avoimesti parisuhteessa naisen kanssa elänyt Parr teki urallaan 900 maalia. Myös siinä viimeisessä.
Hänet valittiin lopulta vuonna 2002 Englannin futiksen Hall of Fameen ensimmäisenä naispelaajana, ja viime vuonna hän sai lopulta myös patsaan Englannin jalkapallomuseoon 111 miespelaajan seuraksi. Parr ei päässyt maistamaan virallista kunniaa, koska hän kuoli syöpään vuonna 1978.
Vakiorivillä on pohjoismaista futista Suomen, Ruotsin ja Norjan sarjojen merkeissä. Erittäin mielenkiintoiseksi kohteeksi voidaan lukea kohde viisi, jossa päävalmentajakseen Miika ”Taikalanne” Juntusen juuri palkannut KPV kohtaa Keskipohjanmaan derbyssä Jaron. Kotijoukkue killuu sarjan alapäässä tasokkaasta pelaajamateriaalistaan huolimatta.
On kyseenalaista, saako lähes kaikkialle vain palavia raunioita taakseen jättänyt Juntunen Kokkolan futiksen uuteen roihuun, vaiko asiat entistä pahempaan solmuun. Molemmilla joukkueilla on ottelut keskiviikkona, ja niiden tulokset eivät ole olleet tiedossa tätä kolumnia kirjoitettaessa. Valmentajan vaihdos ei ole aina oikotie onneen, joten siksi lähdetään rohkeasta kakkosesta.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy sunnuntaina 9.8. klo 16.58, ja rivillä on käytössä 100 000 euron kesäbonus, joka lisätään 13 oikein -voittoluokkaan. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 1 (X), 1 (2), 1, 1 (X), 2, 1, 1 (2), 1 (X), X, 1 (X), 2, 2, 2.
uutiskirje 
