Täystyrmäyksissä ei ole mietitty työajan lyhentämisen kerrannaisvaikutuksia koko yhteiskunnalle eikä myöskään nähdä win-win-tilanteen mahdollisuutta.
Työajan lyhentäminen oli vahvasti esillä 1970- ja -80-luvuilla. Työväenliikkeessä pidettiin tavoitetta tärkeänä, mutta sen toteuttamisen tavoista oli erilaisia näkemyksiä.
Muistan erityisesti naisten puoltaneen päivittäistä työajan lyhentämistä. Kannatusta oli myös työviikon lyhentämisellä ja lomien pidentämisellä. Jo tuolloin puhuttiin työntekijöiden jaksamisesta, mutta vielä voimallisemmin solidaarisesta työnjaosta.
Molemmat perustelut työajan lyhentämiselle ovat edelleen osuvia. Työttömyys on monissa osissa maata suurta. Se vaikuttaa paitsi työttömiin ja heidän perheisiinsä myös kuntien talouteen verotulojen vähentyessä.
Vaikutukset ulottuvatkin kaikkiin kuntalaisiin, koska talouspaineissa kunnissa tehdään ikäviä säästöohjelmia ja korotetaan maksuja. Ikäviä ne ovat siksi, että hyvin usein ”säästöt” ovat pelkkiä leikkauksia. Ne eivät pidemmällä aikavälillä säästä mitään vaan päinvastoin synnyttävät lisätarpeita raskaammille ja kalliimmille palveluille.
Myös erinäisten maksujen ja taksojen korottamisissa tarvitaan harkintaa, jotta tavoite lisätulosta ei käänny päälaelleen. Kun vähävaraisilla ei ole varaa mennä lääkäriin, se lisää inhimillistä kärsimystä ja myös kuntien menoja.
Työajan lyhentämisen vaikutukset olisivat moninaiset. Suomessa asuminen ja muukin eläminen on kallista, joten pienten ja keskisuurten palkkojen alentamiseen ei tulisi mennä. Eikä siihen olisi tarvettakaan, koska lyhyempää työpäivää tekevät työntekijät varmasti jaksaisivat paremmin ja myös tuottavuus paranisi.
Toki tarvitaan myös muuta työelämän kehittämistä. Etenkin hoiva-aloilla tilanne on liian usein se, että työntekijät ovat ylikuormittuneita. He uupuvat etenkin sen vuoksi, että eivät voi tehdä työtään niin hyvin kuin osaisivat ja haluaisivat.
On hyvin tervettä, että korkean työmoraalin omaavat ihmiset reagoivat epäterveeseen tilanteeseen. Näitä viestejä kuulee runsaasti lastensuojelun ja vanhushoivan työntekijöiltä, mutta myös varhaiskasvatuksen ja koulujen piiristä.
Lyhyempi työpäivä useammalle tekijälle tuottaisi paremmin voivia, terveempiä työntekijöitä, jotka pystyisivät jatkamaan työssään eläkeikään asti. Työkyvyttömyyseläkkeelle olisi vähemmän tarvetta.
Mielenterveyden pulmat ovat lisääntyneet etenkin nuorilla.Yksi syy siihen on suorituspaineiden lisääntymisessä työelämän vaatimusten koventuessa.
Lyhyempi työaika lisäisi työn tekemisen mielekkyyttä, luovuutta ja iloa. Kun työtä olisi useammalle, olisivat myös nuorten työllistymisen – ja muunkin elämän – näköalat paremmat.
Kaikella tällä olisi merkitystä ihmisten mielenterveydelle ja julkiselle taloudelle. Oltaisiin askel lähempänä hyvinvointitaloutta. Hallituksen esitys oppivelvollisuuden pidentämisestä ja maksuttomasta toisen asteen opiskelusta sopii erinomaisesti yhteen työajan lyhentämisen tavoitteen kanssa.
Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuutettu.
lehti 