Kansainvälisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD ei ole tunnettu kaikkein progressiivisimpana aloitteentekijänä talouspolitiikassa ja yleisemmissä talouskeskusteluissa. Moni saattoikin viime viikolla joutua hieraisemaan silmiään, jos syystä tai toisesta päätyi lukemaan järjestön juuri julkaisemaa raporttia Beyond Growth: Towards a New Economic Approach.
Kyseinen julkaisu liittyy jo viisi vuotta sitten aloitettuun projektiin, jonka tuolloin käynnisti OECD:n pääsihteeri Angel Gurria. Tarkoituksena oli etsiä rohkeasti uusia teitä, joita kulkemalla yhteistyöorganisaatio pystyisi muuttumaan aikamme vaatimuksia vastaavaksi toimijaksi. Keskeistä hankkeessa on ollut jäsentää uusiksi niin sanottua ”kasvunarratiivia” ja nostaa ihmisten hyvinvointi järjestön pyrkimysten keskiöön.
Keskellä koronakriisiä julkaistu raportti, jonka laatimiseen on osallistunut joukko maailman johtavia talouden ja politiikan asiantuntijoita, kuten Englannin pankin pääekonomisti Andy Haldane, taloustieteen emeritusprofessori Alan Kirman, palkittu poliittisen talouden tutkija Maria Mazzucato sekä arvostettu taloushistorioitsija Robert Skidelsky, vastaa pääsihteerin toiveeseen monipuolisesti.
Vaikka raportti on ainoastaan asiantuntijapuheenvuoro, eikä varsinainen OECD:n tai sen jäsenmaiden kannanotto, pelkästään järjestön tilaamana keskustelunavauksenakin se osoittaa jonkin muuttuneen kansainvälisessä talouskeskustelussa viime vuosien aikana. Voidaan väittää, että siitä on tullut moniäänisempää ja monipuolisempaa. Yksi raportissa esitetyistä toiveista ja tavoitteista onkin, että tällainen kehitys edelleen jatkuisi.
Kirjoittajien mukaan on välttämätöntä, että jatkossa tiedostamme aiempaa paremmin ja syvällisemmin talouskasvun, ihmisten hyvinvoinnin, ekologisen kestävyyden sekä eriarvoisuuden välisiä dynamiikkoja. Jotta tämä olisi mahdollista he suosittelevat monipuolistamaan myös taloudellisen analyysin välineitä – teorioita ja tutkimusmenetelmiä – sekä lisäämään keskustelua eri tieteellisten näkökulmien välillä.
Ainoastaan tätä kautta voimme löytää sellaisia politiikkavälineitä, jotka vastaavat tässä ajassa asetettuihin politiikkatavoitteisiin ja sitä kautta käsillämme oleviin haasteisiin, asiantuntijat argumentoivat.
Raportissa esiin nousevat politiikkatavoitteet eivät ole kovinkaan yllättäviä, jos sisäistää kirjoittajien tilannekuvan. Tulevien vuosikymmenien yhteiskuntapolitiikan pitää tavoitella heidän mukaansa neljää asiaa: 1) ekologista kestävyyttä eli ekosysteemimuutoksen saamista hallintaan, 2) lisääntyvää hyvinvointia eli elämäntyytyväisyyden ja elämän laadun edellytysten paranemista läpi yhteisöjen, 3) eriarvoisuuden vähenemistä eli tulo- ja varallisuuserojen kaventumista sekä mahdollisuuksien tasapuolistumista ja tasa-arvon vahvistumista sekä 4) järjestelmän resilienssin vahvistumista eli yhteiskuntien parempaa kykyä vastata kriiseihin ja yllättäviin kehityskulkuihin.
On kiinnostavaa nähdä, minkälaisella tarmolla OECD lähtee tästä eteenpäin artikuloimaan uutta talouskertomusta jäsenmaidensa suuntaan ja kuinka paljon raportin huomiot tulevat yhteistyöjärjestön työtä tulevina vuosina ja vuosikymmeninä määrittämään. Selvää joka tapauksessa on, ettei uusi talousnarratiivi tule tuosta vaan korvaamaan vanhaa, vaan se tapahtuu parhaassakin tapauksessa vähitellen ja askel kerrallaan.
Muutos näyttää kuitenkin vääjäämättömältä ja jos Beyond Growth -raportin kirjoittajien analyysiin uskoo, se tulee todellakin tarpeeseen. Hyvinvointilähtöinen kestävän kehityksen tarina ja sen eläminen todeksi saattaa nimittäin olla ihmiskunnan viimeinen mahdollisuus.
Kirjoittaja on SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti.
lehti 