Tiedämme, että tehtaiden sisällä on jatkuvasti nostettu tehokkuutta, jotta pärjätään kansainvälisessä kilpailussa. Kaipolassa se ei riittänyt. Olisiko nyt aika tarkastella myös mitä logistiikan osalta voidaan kehittää? Iso haaste on tyhjien paperijunien paluu Rauman satamasta.
Tämän kuljetuspotentiaalin ratkaisuun tarvitaan ministeriö, tukkuporras, yksityinen rahtitoimija, kunta ja paperintuottaja.
Tehtävä on laaja, mutta hyötyjä syntyisi kaikille osapuolille, etenkin paperiteollisuudelle.
Logistiikkakeskus tuo työtä kuntaan, johon tuontitavara ajettaisiin rautatiekuljetuksissa edullisesti ja siitä edelleen lähialueille kumipyörillä. Myös kansantaloudelliset ja ilmastohyödyt olisivat merkittävät.
Meno-paluukuljetukset raakapuun kuljetuksessa eivät toimi. Ajelen usein kantatietä 56. Se on kahden puunjalostajan välissä: Mänttä-Vilppulassa on suursaha ja Jämsässä Jämsänkoskella kuumahiertämö ja paperitehdas.
Tiellä ajaa runsaasti tukkirekkoja tyhjänä molempiin suuntiin. Jämsän paperitehtaalle ajetaan kuitupuuta, ja kun lähdetään hakemaan uutta kuormaa Mänttä-Vilppulan suunnasta, kuormaa ei ole.
Sama on sahatukkikuormien kanssa. Sahalta tullaan tyhjänä Jämsän seudulle, ja perässä ajaa kuitupuurekka. Kalusto on sama – paluukuormat onnistuisivat sen puolesta, mutta ajojärjestelyjä ei onnistuta tekemään, kun on eri yhtiöt.
Metsäteollisuuden kustannustehokkuushaasteiden listalla logistiikka oli yhtenä osana. Sen kehitys vaatii eri osapuolten yhteistyötä, mutta sehän hallitaan esimerkiksi energiasektorilla. Kampanja kuljetusten kehittämisestä on nyt ajankohtainen vientiteollisuuden ja ilmastotavoitteiden näkökulmasta.
Esko Järvenpää
Jämsä
uutiskirje 
