Diakonissalaitos ei lähde arvioimaan, kuinka paljon Suomessa on paperittomia ihmisiä. Heitä on kuitenkin joitakin tuhansia.
– Kukaan ei tiedä, kuinka paljon heitä on ja missä he ovat, sanoi toimitusjohtaja Olli Holmström Diakonissalaitoksen seminaarissa perjantaina Helsingissä.
Seminaarissa esiteltiin kolme vuotta toiminutta, STEAn tukemaa Suojattomat-yhteisöhanketta, jolla pyritään auttamaan Suomessa ilman virallisia henkilöpapereita olevia ihmisiä. Työtä paperittomien hyväksi Diakonissalaitos on tehnyt vuodesta 2013.
Neuvontaa ja pyykinpesua
Hanke toimii pitkälti Al Amal- päiväkeskuksessa Itä-Helsingissä.Siellä on mahdollisuus pestä pyykkiä, käydä suihkussa, laittaa ruokaa ja säilyttää tavaroita. Tarjolla on vertaistukea.
Lisäksi hanke etsii paperittomia kahden työntekijän voimin.
Keskeisin toimintamuoto on neuvonta. Al Amalin työntekijät auttavat sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin, selvittävät turvapaikkahakemusten vaatimia tietoja ja dokumentteja ja auttavat kaikissa vastaan tulevissa ongelmissa. Ihmisiä muun muassa autetaan etsimään töitä ja majoitusta.
– Olemme tukeneet kaikessa syntymästä kuolemaan, projektipäällikkö Anne Hammad sanoi.
– Juuri olin mukana hyvin haavoittuvassa asemassa olevan nuoren naisen synnytyksessä. Suomeen syntyi uusi paperiton ihminen.
Hän totesi, että yleinen kuva paperittomista on vuoden 2015 jälkeen tullut turvapaikanhakija.
– Paperittomiksi kuitenkin tullaan tai jäädään monista eri syistä, hän huomautti.
– Jokin muu prosessi on voinut jäädä kesken. On myös turistin asemassa olleita, joiden viisumi tai oleskelulupa on päättynyt.
Kuluvana vuonna korostunut ryhmä ovat olleet tapaukset, joissa jokin rikosoikeudellinen prosessi on pysäyttänyt lupakäsittelyn.
Korona pahensi tilannetta
Hankkeessa on kohdattu paperittomia 25 maasta. Eniten heitä on Irakista, Somaliasta ja Marokosta.
– Irakilaiset ja somalialaiset ovat yleensä turvapaikkaprosessissa. Marokkolaiset poikkeavat heistä ja ovat etsimässä työtä ja toivoa paremmasta elämästä, Hammad sanoo.
Hän korosti sitä, että paperittomat ovat hyvin haavoittuvassa asemassa.
– Ihmiskaupan uhrit ovat meille valitettavan tuttuja. Kohtaamme näitä tilanteita viikoittain. Tapaamme ihmisiä, niin naisia kuin miehiä, jotka on alistettu itsensä myymiseen, hän sanoi ja totesi, että koronapandemian aika on ollut erityisen haasteellista paperittomille.
Tapaamme ihmisiä, jotka on alistettu itsensä myymiseen.
– Kun yhteiskunta sulkeutui ja ihmisiä kehotettiin pysymään kotona, useat paperittomat kysyivät, missä pysyn, kun ei ole kotia.
Hammad pitää virheenä sitä, että 2016 lakimuutos lopetti mahdollisuuden saada oleskelulupa humanitäärisen suojelun perusteella.
– Mahdollisuus pitäisi palauttaa lakiin. Se olisi mahdollista. Kyse on vain tahtotilasta.
Lisäksi hänestä turvapaikkaprosessissa oleville pitäisi antaa lupa tehdä työtä hakuprosessin aikana.
– Ihmiset eivät ymmärrä, että työnteko-oikeutta ei ole, hän sanoi.
uutiskirje 
