Kalevi Suomela ja Ele Alenius käsittelivät sosialismia aika perusteellisesti ja ansiokkaasti Viikkolehdessä 22.1.
Vapaus ja veljeys pelaavat talouselämän rohmuilla oikein hyvin, mutta mihin on jäänyt tasa-arvo, joka on olennainen osa sosialismin käsitettä? Vain työstä syntyy lisä-arvoa, jolla elinolojamme parannettaisiin, mutta se syntyy vasta suorittavan työn kautta. Siis työläisten tekemisen avulla, eivät sitä yksin johtajat saa aikaan.
Työläisen osaksi on jäänyt alipalkattu työ ja työaika, jota tulisi pikimmiten lyhentää ainakin kuusituntiseksi. Tuotantovälineiden teho on jo sitä luokkaa, että lisäarvoa kyllä syntyy. Sitä osoittavat tämän päivän kauppojen, markettien ja ratapihojen, eri varastoalueiden sekä satamien tavaramäärät. Roinaa on enemmän kuin kansa pystyy ostamaan. Pulaa on vain ostovoimasta.
Palkat saisivatkin vastata kahdeksan tunnin ansiotasoa vaikka työaika olisikin vain kuuden tunnin mittainen. Näin menetellen työntekijöiden määrää voisi lisätä yhdellä neljänneksellä. Kuntien ja kaupunkien toimeentulovelvoitteetkin vähenisivät.
Tuotantovälineiden edelleen kehittyessä saisi työpäivää ja viikkoa lyhentää vielä paljon. Mutta se taas vaatii vallan ottamista pois globaalin markkinatalouden liberaalirohmuilta. Tässä on askel tämän päivän sosialismiin.
uutiskirje 
