– Tämä on ainoa pointti, mikä minulla on.
Haastattelu on kestänyt reilun 45 minuuttia, kun Helsingin yliopiston vieraileva tutkija Lauri Holappa kertoo hieman yllättävän näkemyksen puheistaan. Nykyään ajatushautomo Demoksen palveluksessa olevan Holapan kanssa on tätä ennen käyty läpi vasemmiston ongelmia. Aloitetaan siis tuolla pointilla.
Holapan mukaan vasemmisto ei tule kasvattamaan kannatustaan pelkästään talouspolitiikkaan keskittymällä.
”Vasemmistosta on tullut korkeasti koulutettujen yhteenliittymä”
– Yhdysvalloissa etenkin – jossain määrin myös Suomessa – [senaattori Bernie Sandersin kannattajat] sandersilaiset sanovat, että avain on perinteinen luokkapolitiikka. Profiloidutaan vasemmistolaisella talousviestillä ja sitten alkaa tulla kannatusta Vase[väistyvän presidentti Donald Trumpin kannattajilta] trumplaisilta, Holappa sanoo.
Ennen kuin päästetään Holappa kunnolla ääneen, tarkennetaan, että tässä jutussa vasemmistosta puhutaan hyvin laajassa merkityksessä. Suomen kohdalla tämä tarkoittaa niin sanottua punavihreää blokkia eli vasemmistoliittoa, demareita ja vihreitä.
Holappa huomauttaa, että republikaanit alkoivat Yhdysvalloissa valloittaa duunarikannattajia eli vähemmän koulutettuja demokraateilta Richard Nixonin johdolla 1960-luvulla. Tämä siitä huolimatta, että maassa oli Holapan mukaan tuolloin tehty presidentti Lyndon B. Johnsonin johdolla historian vasemmistolaisinta talouspolitiikkaa.
– On vasemmistolaisia talouskantoja, sitten on tiettyjä kulttuurisia kantoja. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että talous determinoisi äänestämispäätöksen.
– He (duunarit) kannattavat republikaaneja, koska he preferoivat muita kysymyksiä.
Holapan mukaan synteesi rakentuu talous- ja identiteettipolitiikasta.
– Miten voi olla mahdollista tehdä progressiiviselta pohjalta sellaista identiteettipolitiikkaa, joka olisi jollain tavalla produktiivista. Kyse ei ole identiteetti- ja luokkapolitiikan vastakkainasettelusta, vaan siitä, miten identiteettipolitiikka olisi parempaa.
Kannattajien muutos
Ranskalainen ekonomisti Thomas Piketty on uudessa kirjassaan analysoinut vasemmiston kannattajien muutosta eri puolilla maailmaa.
– Kirjan toisen osion väittämä, jota tuetaan vahvalla datalla, on se, että vasemmistosta on tullut korkeasti koulutettujen yhteenliittymä. Korkeampi koulutus ennustaa vasemmiston äänestämistä, Holappa kuvaa.
Kehitys on nähtävissä niin Yhdysvalloissa, Britanniassa kuin Ranskassakin. Yksi poikkeus kehitykselle tuntuu löytyvän Pohjoismaista. Esimerkiksi Suomessa SDP ja myös vasemmistoliitto keräävät kannatusta myös vähemmän koulutettujen parissa.
– Tämä vaikuttaa olevan pohjoismainen ilmiö, koska Piketty puhuu kirjassa Ruotsista. Siellä tämä tendenssi on nähtävillä, mutta huomattavasti vaimeammin kuin muissa maissa. On ihan mielenkiintoinen kysymys, mistä se sitten johtuu, Holappa pohtii.
Tosin Piketty niputtaa hyvin laaja joukon progressiivisia liikkeitä osaksi vasemmistoa. Näin ollen Suomesta mukaan mahtuisi vihreät.
– Yliopistokoulutettujen keskuudessa puolueen (vihreiden) kannatus on melkein kaksinkertainen verrattuna valtakunnalliseen kannatukseen. Ei ammattikoulutusta -ryhmässä vihreät ovat pienempiä kuin kristillisdemokraatit, Holappa sanoo ja viittaa syksyllä julkaistuun eduskuntavaalitutkimukseen.
Kolmas tie, pimeä tie
Yhdysvalloissa ja Britanniassa vasemmisto voi juhlia menestystä suurissa kaupungeissa, mutta valtaa sillä ei ole tullut. Joe Biden voitti toki Yhdysvaltain presidentinvaalit, mutta kongressi on jäämässä republikaanien haltuun ja edustajainhuoneessa demokraatit menettivät paikkojaan.
– Kuinka suuren kannatuksen Trump onnistuikaan saamaan tilanteessa, jossa on tosiaan yleiskaheli presidentti, joka on rikkonut kaikkia normeja. Ja joka on tämän pandemian aikana ajanut niin maksimaalisen epäonnistunutta politiikkaa, jonka seurauksena on kuollut tuhansia ihmisiä.
– On vaikea kuvitella totaalisempaa poliittista epäonnistumista. Lähtökohtien olisi pitänyt tarkoittaa demokraateille valtavaa voittoa.
Holappa huomauttaa, että Yhdysvalloissa demokraatit siirsivät asteittain 1970-luvulta alkaen painopistettään esikaupunkeihin. Taka-ajatuksena oli, että vähemmän koulutetuilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin demokraatit. Sama ajatus oli oikeastaan kaikilla kolmannen tien nimeen vannoneilla sosiaalidemokraattipuolueilla.
– Tutkija Stephanie Mudge on kirjassaan (Leftism Reinvented) käsitellyt tätä ja todennut, että se on korreloinut näiden puolueiden alentuneen kannatuskehityksen kanssa. Se ei vaikuta kovin hyvin onnistuneen.
Ja kuten alussa mainittiin, Britannian vasemmistopuolue Labour yritti vuosina 2015–2019 puheenjohtaja Jeremy Corbynin johdolla nostaa kannatusta vasemmistolaisella talouspolitiikalla. Lopputuloksena oli yksi kunniakas vaalitappio ja yksi murskatappio.
Vääjäämätön muutos
Holappa kehottaa Suomen vasemmistoa valmistautumaan ja sopeutumaan muutokseen. Hän vertaa tilannetta koronan torjuntaan, jossa Suomi on onnistunut hyvin.
– Olimme kehitystä jäljessä. Muutokset laitettiin voimaan tilanteessa, jossa muut olivat menneet jo pidemmälle. Taas olemme vääjäämättömässä kehityskulussa perässä muita maita. Näemme, mitä niissä tapahtuu. Meillä on toisenlaisia mahdollisuuksia puuttua kehityskulkuun.
Suomessa tämä tarkoittaa vasemmistolle sitä, että vaihtoehtoja lisäkannatuksen hakemiselle on vähän. Ja painotetaan, että nyt puhutaan vasemmistoblokista, johon luetaan mukaan myös vihreät.
Holapan mukaan vaihtoehdot ovat perussuomalaisten sisällä olevat, talouspoliittisesti vasemmalla olevat ja äänestämättömät. Vaikka perussuomalaiset on Jussi Halla-ahon johdolla muuttunut voimakkaasti, on puolueessa edelleen fraktio, jossa on kannatusta vasemmistolaiselle talouspolitiikalle.
– Keskustavasemmistolaisista 12 prosenttia kannattaa perussuomalaisia. Siellä on edelleen sellaista porukkaa jonkun verran, joihin pitäisi pystyä vetoamaan jollain tavalla, Holappa viittaa eduskuntavaalitutkimukseen.
Ongelma on, että tuohon ryhmään vetoaminen on vaikeaa. Holappa kuvaa tätä rautahäkiksi, jonka sisälle on helppo jäädä vääntämään
– Helpoin strategia on tapella äänestäjistä vasemmistoblokin sisällä. Helpoiten vasemmistoliitto voittaa tavoittelemalla vihreiden äänestäjiä. Sama pätee vihreisiin ja demareihin.
Tässä tullaan vain siihen ongelmaan, että näiden kolmen yhteiskannatus ei tällöin nouse. Ja silloin ne tarvitsevat hallitukseen porvaripuolueen mukaan, kuten nyt keskustan.
– Jos haluaa isompaa muutosta saada aikaiseksi, suuntaaminen tietyllä tavalla äänestämättömiin ja persujen fraktioon, on nähdäkseni ainoa vaihtoehto progressiivisemman politiikan kokonaiskannatuksen voittamiselle, Holappa sanoo.
Ei giniä, vaan tuloeroja
Eduskuntavaalitutkimuksesta Holappa nostaa esiin neljä väittämää, joista valtaosa äänestäjistä on samaa mieltä.
1) Suomi, jossa miehet ja naiset ovat keskenään tasa-arvoisia. 2) Suomi, jossa on pienemmät tuloerot. 3) Suomi, jossa on pienemmät kehityserot alueiden välillä. 4) Vähemmistöjen pitää sopeutua suomalaisiin tapoihin ja perinteisiin.
– Nämä neljä väittämää nauttivat kaikkien puolueiden kannattajien keskuudessa yli 50 prosentin kannatusta. Pienempien tuloerojen kannattaminen oli persujen keskuudessa 66 prosenttia, Holappa sanoo.
Kun äänestäjät puhuvat tuloeroista, he eivät Holapan mukaan puhu GINI-kertoimesta, jolla yritetään todistaa, että tuloerot eivät ole kasvaneet.
– Voisin kuvitella, että tuo on pikemminkin tukivastaus taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaiselle talouspolitiikalle.
Suomalaisia jakavat kysymykset puolestaan liittyvät Holapan sanoin ”klassisiin identiteettipoliittisiin kysymyksiin” eli maahanmuuttoon, rikollisuuteen, ydinperheen asemaan ja uskontoon.
– Näiden kysymysten parissa toimiminen vaatii sensitiivisyyttä. On selvää, että monissa näissä kysymyksissä osa vasemmiston linjauksista on ideologisesti olennaisia mutta tiettyjen ihmisryhmien keskuudessa epäsuosittuja. Toisaalta kyse on myös siitä, mitä kantojaan vasemmisto haluaa pitää esillä.
– Esimerkiksi kriminaalipolitiikassa vasemmistossa on puhuttu rangaistusten koventamisesta monien seksuaali- ja väkivaltarikosten kohdalla. Ulkopoliittisesti taas juuri vasemmisto on suhtautunut uskonnolliseen fundamentalismiin kaikkein kriittisimmin ja osoittanut selkeimmin tukeaan vaikkapa (terroristijärjestö) Isistä vastaan taistelleille kurdijoukoille. Kyse on siis paljon siitäkin, mitä asioita omasta poliittisesta linjasta korostetaan.
Eli nyt tullaan jutun alussa mainittuun talous- ja identiteettipolitiikan yhdistelmään, josta voi rakentaa voittavan strategian.
– Kysymys on profiloitumisesta ja julkikuvasta ja minkä tyyppisiin kysymyksiin haluaa liikkeen profiloida.
Punavihreän blokin puoluesihteerit Mikko Koikkalainen, Antton Rönnholm ja Veli Liikanen – oletteko kuulolla?
uutiskirje 
