Pääministeri Antti Rinteen hallitus alensi kotitalousvähennyksen ylärajaa 2400 eurosta 2250 euroon ja heikensi sen saantiehtoja. Uudistuksen tavoitteena oli säästää valtion menoja vajaalla sadalla miljoonalla eurolla vuodessa.
Hallituksen päätöstä hillitä valtion velkaantumista kotitalousvähennyksestä pihistämällä ei ole otettu vastaan kättentaputuksin, vaan verovähennyksen leikkausta on pidetty pikemminkin kohtalokkaana vikatikkinä. Oikeisto-opposition mielestä verotuesta tinkimisen seurauksena hallituksen työllisyystavoitteet karkaavat entistä kauemmaksi.
Viime syksyn aikana kokoomuksen kärkikaarti on kehottanut Sanna Marinin hallitusta kääntämään katseensa Ruotsiin ja ottamaan oppia länsinaapurissa harjoitettavasta kasvu- ja työllisyyspolitiikasta. ”Kykypuolueen” mielestä hallituksen kannattaisi mitä pikimmin seurata Ruotsin demarivetoisen hallituksen esimerkkiä ja alentaa ansiotulojen verotusta sekä nostaa kotitalousvähennyksen ylärajaa.
Omassa vaihtoehtobudjetissaan kokoomus ehdotti, että Suomen talous potkaistaisiin käyntiin alentamalla ansiotulojen veroalennusta 800 miljoonalla eurolla ja panostamalla 400 miljoonaa euroa lisää kotitalousvähennyksen piiriin kuuluvien palvelujen tukemiseen valtion varoilla.
Kokoomuksen lisäksi kotitalousvähennyksen ylärajan korottamisen puolesta ovat taittaneet peistä muun muassa Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajat ja SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta yhdessä Etlan pääekonomisti Penna Urrilan kanssa.
Verotuki on tavattoman suosittu myös poliittisten päättäjien keskuudessa. Ylen hiljattain tekemään kyselyyn vastanneista 143 kansanedustajasta 109 kannatti kotitalousvähennyksen ylärajan korottamista.
Näytöt puuttuvat
Kotitalousvähennystä pidetään varsin yleisesti tehokkaana työllisyyspolitiikan välineenä ja harmaan talouden torjunnan täsmälääkkeenä. Suositun verotuen maine kustannustehokkaana työllisyyskeinona ei kuitenkaan perustu tutkittuun tietoon, vaan uskomusten varaan rakennettuihin suuriin toiveisiin. Verotukien äänekkäimmät kannattajat julistavat vuodesta toiseen ilosanomaa, jonka mukaan kotitalousvähennyksen avulla työllisyyttä voidaan kasvattaa kustannustehokkaasti.
Toistaiseksi kukaan ei pysty sanomaan kuinka paljon työpaikkoja kotitalousvähennykseen käytetyillä verovaroilla rahoilla on syntynyt ja kuinka paljon ne ovat maksaneet.
Epäreilu ja tehoton
– Kotitalousvähennystä ei todellakaan voi pitää reiluna. Pienituloiselta osa kotitalousvähennyksestä jää käyttämättä, jos tuloista maksettava vero jää vähennystä pienemmäksi, julkistalouden professori Matti Tuomala toteaa.
Hänen mielestään kotitalousvähennyksen vaikutuksia tuen piiriin kuuluvien palvelujen hintoihin pitäisi selvittää.
– Epäilen että niillä voi olla merkittävä hintoja korottava vaikutus. Erityisesti näin voi olla pienillä paikkakunnilla missä alalla ei vallitse merkittävää kilpailua.
Tuomalan mukaan kotitalousvähennyksen hyöty palvelujen käyttäjille jää pieneksi, mikäli tuen aiheuttama kysynnän kasvu nostaa roimasti palvelujen hintoja.
– Elvytyskeinona kotitalousvähennys vertautuu yleiseen veroelvytykseen. Saattaa olla jopa tehottomampi kuin kokoomuksen suosima keino alentaa valtion ansiotuloveroa kauttaaltaan, eli alennus on sitä suurempi mitä suuremmat tulot.
Remonttisektorin työpaikat maksavat maltaita
Tämän vuoden aikana Ruotsissa on julkaistu kaksi laajaa tutkimusta kotitalousvähennyksen vaikutuksista. Niiden mukaan kotitalousvähennyksen aikaansaama työllisyyden kasvu remontti- ja siivouspalvelualoilla on tullut veronmaksajille hyvin kalliiksi.
Talouskasvun edellytyksiä analysoivan tutkimuslaitoksen (Myndigheten för Tillväxtanalys) syksyllä julkaistujen laskelmien mukaan remonttisektorille syntyneet työpaikat ovat maksaneet 550 000–800 000 euroa kappale.
Siivous- ja muihin kotipalveluihin luodut työpaikat tulivat veronmaksajille selvästi halvemmiksi. Tutkimuksen mukaan nämä enimmäkseen yksityiskotien siivoamiseen syntyneet työpaikat maksoivat 140 000–160 000 euroa kappale.
Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston vuoden alussa julkaisema tutkimus puolestaan osoittaa, että yhden kotitalousvähennyksen avulla luodun työpaikan hinnalla voitaisiin palkata kolme sairaanhoitajaa terveydenhuoltoon.
Hyväosaisille räätälöity sosiaalituki
Valtion kassakirstun näkökulmasta on yhdentekevää, kutsutaanko veronmaksajien varoista maksettavaa tulonsiirtoa avustukseksi vai vähennykseksi. Kotitalousvähennys on samanlainen valtion yksityishenkilöille maksama tulonsiirto kuin esimerkiksi toimeentulotuki.
Toimeentulotukea myönnetään toki vain sitä tarvitseville. Kotitalousvähennys puolestaan on ennen kaikkea hyväosaisille kohdennettu tulonsiirto. Pienituloiset eivät voi edes teoriassa hyötyä kotitalousvähennyksestä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että heillä ei ole verotettavia tuloja, joista vähennyksen voi tehdä, eikä varaa ostaa verotuen piiriin kuuluvia palveluja.
Kotitalousvähennystä ei todellakaan voi pitää reiluna. Pienituloiselta osa kotitalousvähennyksestä jää käyttämättä, jos tuloista maksettava vero jää vähennystä pienemmäksi.
Helsingin Sanomien teettämistä laskelmista käy ilmi, että kotitalousvähennyksen käyttäjistä lähes kolmannes on suurituloisia. Keskituloisista vain noin joka kymmenes käyttää kotitalousvähennystä.
Kotitalousvähennys antaa hyväosaisille kotitalouksille mahdollisuuden ostaa puoli-ilmaiseksi verovaroin subventoituja remontti- ja siivouspalveluja.
Suurimman hyödyn kotitalousvähennyksestä saavat varakkaat remontti- ja siivouspalvelujen suurkuluttajat. Verotuista kertyvä valtava lasku lankeaa kaikkien kansalaisten maksettavaksi.
Yksityiselle sektorille työpaikkoja hinnalla millä hyvänsä
Kotitalousvähennystä myönnettiin vuonna 2018 Suomessa noin 460 miljoonan euron edestä. Lähes 80 prosenttia tästä valtion kotitalouksille maksamasta verotuesta käytettiin remonttitöiden teettämiseen. Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on luonnehtinut kotitalousvähennystä hyvätuloisten asumistueksi.
Varakkaiden kotitalouksien remonttien tukeminen verovaroin ei ole ainoastaan epäoikeudenmukaista tulonjakopolitiikkaa vaan sen lisäksi tolkuttoman kallista työllisyyspolitiikkaa. Kotitalousvähennyksen vaikutus työllisyyteen on nimittäin aika lähellä nollaa silloin kun remonttialalla on pulaa työntekijöistä. Työvoimapulan aikana kotitalousvähennyksen aiheuttama kysynnän lisäys nostaa vain remonttitöiden hintoja ja siten valtion maksama tuki valuu alan yrittäjien taskuihin.
Kokemusten valossa kotitalousvähennys ei ole työllisyyspolitiikan ihmelääke, vaan Suomessa harjoitetun verojen alennuspolitiikan jatke, joka antaa hyväosaisille ylimääräisen mahdollisuuden keventää omaa verotustaan
1990-luvun aikana muodissa olleen talousteorian mukaan suurituloisten kireä verotus ja liian suureksi paisunut julkinen sektori olivat muodostuneet talouskasvun esteeksi. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi hallitus toisensa jälkeen on keventänyt verotusta. Suurituloisia suosineiden veroalennusten tuloksena julkisen sektorin rahoituspohja on rapautunut ja tuloerot ovat kasvaneet.
Harjoitetun politiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut kasvattaa yksityisen sektorin työllisyyttä julkisen sektorin kustannuksella. Kotitalousvähennys ja lukuisat muut verotuet on kehitetty juuri siksi, että työpaikat syntyisivät yksityiselle sektorille. Jos verovaroilla haluttaisiin luoda kustannustehokkaasti uusia työpaikkoja, niin kotitalousvähennys kannattaisi lakkauttaa ja palkata säästyneillä verovaroilla lisää henkilökuntaa esimerkiksi hoito- ja hoivapalveluihin.
uutiskirje 