Sitran tuoreen selvityksen mukaan mediaympäristön nopea muutos ja nykymuotoisen sosiaalisen median alustat sen osana uhkaavat rapauttaa demokratian perustuksia maailmanlaajuisesti. Selvityksen mukaan tarvitaan paitsi uutta sääntelyä, myös uudenlaisia osallisuuden ja osallistumisen tapoja. Toimenpiteillä on jo kiire.
– Sosiaalisessa mediassa piilee yhä valtava demokratiapotentiaali, mutta vallalla olevat trendit vievät kehitystä väärille urille. Valta keskittyy suurille teknologiayhtiöille, jotka eivät ole lupauksistaan huolimatta saaneet väärien tietojen leviämistä kuriin.
– Somealustojen huomion kalasteluun ohjaavat kannusteet ovat ruokkineet vihaa ja ärtymystä siinä määrin, että halukkuus osallistua julkisiin keskusteluihin laskee, asiantuntija Hannu-Pekka Ikäheimo Sitrasta sanoo.
Mediavälitteinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen -selvitys on osa Sitran Kansanvallan peruskorjaus -projektia, joka tukee suomalaisen kansanvallan uudistumiskykyä tekemällä muun muassa erilaisia selvityksiä ja kokeiluja.
Tässä selvityksessä analysoidaan teorian ja käytännön esimerkkien kautta sitä, miten median välityksellä tapahtuva yhteiskunnallinen vaikuttaminen on muuttunut ja mahdollisesti muuttumassa alkaneella vuosikymmenellä.
Tahallaan väärin ymmärtäminen osa viestintää
Erityisen kiinnostavaa selvityksessä on analyysi suomalaisten kansanedustajien Twitter-viestinnästä maaliskuun 2019 ja maaliskuun 2020 välisenä aikana.
Sosiaalisen median globaalit lainalaisuudet ja algoritmeihin kirjoitetut arvostukset ovat nähtävissä myös suomalaispoliitikkojen twiittailussa: nokittelulla ja kampanjoinnilla on huomattavasti helpompi herättää reaktioita kuin politiikan ja päätöksenteon tärkeillä mutta arkisilla aihepiireillä.
Vuoden 2019 vaalien jälkeinen hallitus – oppositio -asetelma näkyy aineistossa selvänä erona niin keskusteltujen aiheiden kuin viestintätyylien eroina. Hallituspuolueiden edustajien viestintä on merkittävästi enemmän kampanjoivaa kuin opposition. Opposition viestintä taas on merkittävästi nokittelevampaa kuin hallituksen. Hallitus myös viestii huomattavasti laajemmasta aihekirjosta kuin oppositio, selvityksessä todetaan.
Kampanjoinnilla tarkoitetaan viestintää, jossa kansanedustaja kampanjoi jonkin asian puolesta kehuen tai kiitellen omaa, puolueensa tai kollegoidensa tekemisiä tai poliittisia näkemyksiä.
Nokittelu on nokittelua. Selvityksen mukaan sosiaalisen median viestintään on myös rantautunut tapa ymmärtää asioita tahallaan väärin, jotta vastapuolen argumentti saadaan tuntumaan järjettömältä.
Nokittelevia viestejä jakavat etenkin perussuomalaisten, kokoomuksen ja Liike Nytin kansanedustajat.
Li Andersson oli vaikuttavin
Tutkittuna aikana perussuomalaisten twiittien vaikuttavuus oli omaa luokkaansa vaikka niitä oli vasta kolmanneksi eniten 15 000. Niihin myös reagoitiin ylivoimaisesti eniten. Perussuomalaisten ”kuulijakunta” Twitterissä on pieni, mutta aktiivinen.
Kokoomuksella twiittejä oli eniten 30 000 ja ne olivat myös tavoitetuimpia. Vasemmistoliittolaiset twiittasivat 12 000 kertaa ja olivat toisella sijalla sekä vaikuttavuudessa että tavoitettavuudessa.
Kaikista kansanedustajien twiiteistä politiikan asiakysymykset jäivät selvästi jälkeen nokittelusta ja kampanjoinnista.
Eniten twiittejä lähettäneet kansandustajat olivat kokoomuksen Timo Heinonen ja Juhana Vartiainen sekä perussuomalaisten Jani Mäkelä. Vasemmistoliitosta eniten twiittasi Veronika Honkasalo.
Vaikuttavin twiittaaja oli kuitenkin vasemmistoliiton Li Andersson, jonka taakse jäivät perussuomalaisten kolmikko Jussi Halla-aho, Riikka Purra ja Mäkelä.
Analyysin mukaan kilpailuasetelman sävyttämästä ajattelusta syntyy vaikutelma, että tärkeintä ei ole oma ”voitto” vaan se, että vastapuoli ”häviää”.
Tämän ovat huomioineet myös kansanedustajat itse, analyysissä todetaan. Vastakkainasettelu politiikassa, identiteettipolitiikka ja yleisestikin käyttäytyminen sosiaalisessa mediassa nostetaan esiin useissa viesteissä yli puoluerajojen. Viesteistä on luettavissa myös avoimen arvokeskustelun puuttuminen tai välttely.
Medialukutaito ei enää riitä
Ikäheimon mukaan kehityskulkuihin voidaan vaikuttaa, mutta se edellyttää tietoisia toimia niin poliittisilta päätöksentekijöiltä, sosiaalisen median jättiyrityksiltä kuin kansalaisiltakin. Toimet liittyvät niin sisältöjen sääntelyyn, someyhtiöiden vastuuseen, sisältöjen laatustandardointiin kuin markkinoiden avaamiseen niin, että meillä kaikilla olisi nykyistä helpompaa siirtää itseämme koskeva data ja verkostomme palvelusta ja alustasta toiseen.
Näiden lisäksi tarvitaan myös ajattelu- ja toimintatapojen muutoksia.
– Perinteisen medialukutaidon rinnalla on syytä korostaa kriittisen teknologialukutaidon merkitystä. Se on medialukutaitoa kokonaisvaltaisempi lähestymistapa aikakauteen, jossa median ja yleisön, vaikuttajan ja vaikutettavan, digitaalisen ja fyysisen rajat muuttuvat yhä häilyvämmiksi.
Kärjistäminen tuo näkyvyyttä
Johtava asiantuntija Jukka Vahti Sitrasta sanoo, että viestintäteknologiset murrokset ovat ennenkin tuoneet mukanaan uusia vaikuttamisen tapoja ja jakaneet valtaa uudelleen. Näin on käynyt myös meneillään olevassa digitaalisessa murroksessa, joka on vasta alussa.
– Nykyisessä mediaympäristössä kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelut toimivat, sillä algoritmit on suunniteltu palkitsemaan niistä näkyvyydellä.
– Nykyiset some-alustat ja niiden toimintamallit – tai nykyinen keskustelukulttuurimme – eivät kuitenkaan ole kehityksen päätepiste. Siksi juuri nyt on tärkeää yhteistuumin kuvitella ja kehittää vaikka kokeilujen kautta vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, mediaympäristöjä ja osallisuuden muotoja, jotta emme jää juuri nyt näkymää hallitsevien, melko dystooppistenkin, tulevaisuudennäkymiemme vangeiksi.
uutiskirje 