Kun työuupumus vaivasi toimittaja Rosanna Marilaa, hän ei ensin ymmärtänyt itse, että mikään olisi vialla. Kuormitus tuntui kovalta ja väsymys vaivasi, eikä Marila pienten lasten äitinä päässyt latautumaan kotonakaan. Hän ajatteli kuitenkin, että tällaista elämä ruuhkavuosina on.
– Lopulta kamelin selkä katkesi. Istuin työpisteellä, katkesin itkuun ja tajusin, että en pysty kirjoittamaan enää mitään. Lähdin itkien kotiin ja soitin työterveyshuoltoon, Marila kertoo.
Tuloksena oli kolme kuukautta täysiaikaista ja seuraavat kolme kuukautta osa-aikaista sairauslomaa. Marilan palatessa osa-aikaisesti työhön hänen työnkuvaansa muokattiin, jotta palautuminen sujuisi paremmin.
Marila rakasti työtään naistenlehden toimittajana, mutta sanoo omistautuneensa työlle liikaakin. Hän heräili yöllä pohtimaan kuulemiaan rankkoja elämäntarinoita. Myös toistuvat yt-neuvottelut ja irtisanomiset työpaikalla ahdistivat ja työkuormitus kasvoi, kun henkilöstöä vähennettiin.
Yleinen ongelma työelämässä
Marilan loppuunpalamisesta on nyt kulunut kolmisen vuotta, ja syksyllä ilmestyi hänen ja valokuvaaja Liisa Valosen Työuupumuskirja. Marila on haastatellut siihen kahdeksaa työuupumuksesta kärsinyttä suomalaista eri ammattialoilta. Joukossa on niin lähihoitaja, kokki ja agrologiopiskelija kuin vihreiden entinen puheenjohtaja Touko Aalto ja Helsingin Sanomien päätoimittaja Anu Ubaud. Marila kertoo myös oman uupumustarinansa. Kirja sisältää lisäksi tietoa esimerkiksi työuupumuksen syistä ja oireista sekä terapiaan pääsystä.
– Kun itse uuvuin, tuntui, että olen ainoa, jolle käy näin. Kirjaa tehdessäni opin, että en ole yksin. Uupumus on valitettavasti hyvin yleistä yhteiskunnassamme, Marila toteaa.
Ihmisaivoja ei ole suunniteltu siihen informaatiomäärään, mitä nykyään varsinkin toimistotyöläiset saavat päivittäin.
Useampi kuin joka neljäs suomalainen kokee työuupumuksen oireita jossain vaiheessa työuraansa. Työuupumus ei hellitä tavallisen väsymyksen tavoin pelkällä levolla. Kaikki eivät toivu siitä täydellisesti koskaan.
– Itselleni on jäänyt päänsärkyjä. Päänsäryn iskiessä tiedän, että nyt on pakko ruveta hiljentämään tahtia, Marila kertoo.
Liika informaatio rasittaa
Kirjan haastateltuja yhdisti Marilan mukaan se, että he olivat olleet hyvin vaativia itselleen. Mutta vikaa on myös nykyisen työelämän olosuhteissa.
– Ihmisaivoja ei ole suunniteltu siihen informaatiomäärään, mitä nykyään varsinkin toimistotyöläiset saavat päivittäin. Sähköposti tuuttaa, puhelin pirisee, viestejä tulee, ja palaverit keskeyttävät ajatustyön. Avokonttorin hälyyn eivät vastamelukuulokkeetkaan välttämättä auta, Marila kuvailee.
Esimiestyö on Marilan mukaan tärkeässä roolissa työuupumuksen ehkäisyssä.
– Pomon pitäisi olla skarppina siinä, mitä alaisille oikeasti kuuluu ja kysyä sitä tosissaan eikä vain ohimennen.
Vaikka kiivas työtahti tuottaa aluksi tulosta, ei ole pitemmän päälle työnantajankaan etu, että työntekijät uupuvat ja joutuvat sairauslomille, Marila korostaa.
– Lyhyempi työpäivä tai työviikko lisäisi työhyvinvointia, Rosanna Marila uskoo. Kuva: Liisa Valonen
Tauko lisää tehokkuutta
Nykyään Marila tekee toimittajan työtään yrittäjänä. Näin hän pystyy paremmin säätelemään omaa työtään. Päätökseen vaikuttivat työuupumusta seuranneen terapiavaiheen aikaiset pohdinnat.
– Terapiassa olen käynyt läpi omia suorittajataipumuksiani ja sitä, miksi työ on minulle niin tärkeää. Olen tullut tietoiseksi näistä asioista ja todennut, ettei minun tarvitse suorittaa niin paljon. Nykyään osaan sanoa ei.
– Monesti sanotaan, että yrittäjän pitää puurtaa 12-tuntisia päiviä ilman lomia ja viikonloppuvapaita. Minusta yrittäjän paras asia on vapaus. Itse pyrin tekemään kuusituntista työpäivää. Työpäiväni saattaa kestää kahdeksasta neljään, mutta pidän usein välissä parin tunnin tauon: tapaan ystäviä tai käyn vaikka päiväleffassa. Se parantaa iltapäivän työtehoani, Marila kertoo.
”Päänsäryn iskiessä tiedän, että nyt on pakko ruveta hiljentämään tahtia.”
Töitä Marilalla riittää nytkin, mutta kiireen tuntu on poissa.
Marila toivoo samanlaisia mahdollisuuksia myös palkansaajille. Työaikoja tulisi voida säädellä työntekijän elämäntilanteen ja toiveiden mukaan.
– Joidenkin ihmisten tehokkuus lisääntyy, kun he saavat tehdä lyhyempää työpäivää tai työviikkoa. Uskon, että se pitemmän päälle lisäisi työhyvinvointia.
Korona-ajan etätyö antaa monelle mahdollisuuden säädellä itse työaikojaan, mutta toisaalta se voi hämärtää työn ja vapaa-ajan välistä rajaa ja altistaa liialliselle suorittamiselle.
– Työpäivän katkaisemista pitää konkreettisesti harjoitella, Marila sanoo.
Kone tahdittaa teollisuudessa
Työuupumus vaivaa myös ruumiillisissa töissä ja teollisuusaloilla.
– Suurimmalla osalla alamme työntekijöistä on jonkinasteista työuupumusta. Osalla se on vaarallisen korkealla tasolla, sanoo Suomen Elintarviketyöläisten Liiton sosiaalisihteeri Kai Laaksonen.
Elintarvikkeita valmistetaan yhä enemmän koneiden määräämässä tahdissa.
– Ihmisen on pakko olla koneen osana ja toimia sen vauhdin mukaisesti. Lisäksi on paljon toistotyötä, jossa tehdään jatkuvasti samankaltaisia työliikkeitä. Kaikki tämä kuluttaa ja väsyttää ihmisiä, Laaksonen toteaa.
Elintarvikealalla työympäristö vaatii jatkuvaa tarkkaavaisuutta: koneissa on leikkaavia teriä ja muita vaarallisia osia, ja lattiat voivat olla liukkaita veden, jään, rasvan tai jauhopölyn vuoksi. Alalla työskennellään usein erityisen kylmissä tai kuumissa tiloissa, mikä lisää uupumista verrattuna normaalilämpötilassa työskentelyyn. Lisäksi tehdään kolmivuorotyötä, johon kuuluu yötyö.
– Kolmivuorotyötä tekevillä on tutkimusten mukaan jatkuva univaje, Laaksonen sanoo.
Työnantajan seurattava
Työelämän kuormittavuus on Laaksosen tuntuman mukaan pahentunut viime aikoina.
– Yrityksissä on jatkuvasti vähennetty työntekijämääriä, mutta samalla pyritty pitämään tuotantomäärä samana tai jopa nostamaan sitä, jotta kilpailukyky ja omistajien voitto-osuus saadaan kasvamaan. Se näkyy yhteydenotoissa niin meillä kuin muissakin ammattiliitoissa.
Yhteydenotot koskevat esimerkiksi sairausajan palkanmaksua, josta työnantaja monesti yrittää uupumuksen kohdalla luistaa. Työuupumus voi tulla esille myös tapaturman yhteydessä.
– Kun tapaturman syitä lähdetään selvittämään, työntekijä usein sanoo olleensa väsynyt. Kysyttäessä, mistä väsymys johtui, esiin tulevat työn kuormittavuus ja työolosuhteet, Laaksonen kertoo.
Työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus seurata työntekijän terveydentilaa ja jaksamista, Laaksonen korostaa. Työntekijän on myös itse ilmoitettava työnantajalle, jos huomaa uupuvansa työssä. Mikäli se ei auta, kannattaa hakeutua työterveyslääkärin puheille. Yhteyttä voi ottaa myös työsuojeluvaltuutettuun tai ammattiliittoon. Lopulta ammattiliiton edustaja tai työntekijä itse voi tehdä ilmoituksen aluehallintovirastolle, jonka työsuojelutarkastajat voivat puuttua asiaan.
– Missään nimessä ei pidä ajaa itseään siihen, että uupuu totaalisesti ja joutuu sairausajalle työuupumuksen takia, Laaksonen neuvoo.
Rosanna Marila ja Liisa Valonen: Työuupumuskirja. Docendo 2020, 159 sivua.
uutiskirje 