SAK:n puheenjohtajan Jarkko Elorannan mielestä työntekijöiden työaika-autonomiaa olisi vahvistettava merkittävästi nykyisestä. Hänen mukaansa työntekijällä pitäisi olla paitsi oikeus siirtyä nykyistä helpommin osa-aikatyöhön, myös muutoin paremmat mahdollisuudet päättää omista työajoistaan esimerkiksi osallistavalla työvuorosuunnittelulla.
Hän vakuuttaa, että työntekijälähtöisten työaikaratkaisujen myötä työllisyys ja työhyvinvointi kohenevat ja samalla tuottavuus paranee.
Viime marraskuun lopulla pidetyissä työmarkkinakeskusjärjestöjen työllisyysneuvotteluissa palkansaajakeskusjärjestöt pitivät esillä useita erilaisia malleja osa-aikatyön edistämiseen ja työn jakamiseen. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat.
”Työnantajien kannattaisi alkaa osaltaan nykyaikaistaa työelämää.”
– Valitettavasti esittämämme mallit eivät herättäneet työnantajapuolella innostusta. Vastaavasti hallituksen joulukuussa sopimassa työllisyyspaketissa työaikakirjaukset jäivät vähäisiksi. Toiveena on, että kevään aikana kolmikantaisessa jatkovalmistelussa saadaan kasaan sellaiset kirjaukset, jotka oikeasti lisäävät työntekijän oikeutta siirtyä osa-aikatyöhön niin halutessaan.
Elorannan mukaan työelämässä tarvitaan asennemuutosta ja yhteiskunnan rakenteisiin tarvitaan niin ikään muutosta, jotta osa-aikatyö voisi lisääntyä.
– Työnantajien kannattaisi alkaa osaltaan nykyaikaistaa työelämää. Yhteiskunta voisi ylipäätään tukea osa-aikatyön lisääntymistä selvästi nykyistä ponnekkaammin. Esimerkiksi vuorotteluvapaan ehtoja voitaisiin muuttaa siten, että osa-aikatyö ja työllistyminen mahdollistuisi.
Mallia Ruotsista
SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila toteaa, että tilastojen valossa Suomessa on suuri tarve parantaa erityisesti ikääntyneiden työaika-autonomiaa. Ruotsia on käytetty usein hyvänä esimerkkinä ikääntyneiden osa-aikatyössä. Siellä melkein joka neljäs (23 prosenttia) 55 vuotta täyttäneistä työssäkäyvistä tekee osa-aikatyötä. Suomessa vastaava osuus on 16 prosenttia.
Tilastokeskus on selvittänyt työssäkäyvien suomalaisten halua siirtyä kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön ennen eläkkeelle siirtymistä. Sen mukaan melkein puolet 55–59-vuotiaista joko haluaisi siirtyä osa-aikatyöhön tai on jo valmiiksi osa-aikatyössä.
– Samalla on hyvä muistaa, että mikäli työaikaa lyhennetään eikä työpaikalla tehdä mitään muutoksia työn tekemisen tapaan tai vaatimuksiin, joudutaan ojasta allikkoon. Ei voi olla niin, että samat tehtävät pitäisi tehdä lyhyemmässä työajassa pienemmällä palkalla.
Antila toteaa, että työajan lyhentämisen tuleekin tarkoittaa työn määrän vähentämistä samassa suhteessa.
– Toisissa ammateissa se käy luonnostaan, kun työt jäävät työpaikalle. Etenkin itsenäisissä asiantuntija-ammateissa on se riski, että työnantajan vaatimukset ja asiakkaiden odotukset säilyvät ennallaan.
Kun osa-aikaisen tekemän työn määrä vähenee, jäljelle jäävälle työlle tarvitaan tekijä.
– Tämä olisi yksi tapa jakaa työtä uudelleen, mikä lisäisi työllisten määrää.
Inhimillisempää työelämää
SAK on esittänyt paitsi ikääntyneen subjektiivista oikeutta lyhentää työaikaansa myös uutta työn uudelleenjakamisen mallia. Siinä hänelle kompensoitaisiin lyhentyneen työajan aiheuttamaa palkanmenetystä, mikäli samalla työpaikalle palkataan uusi työntekijä tekemään osa-aikatyötä. Myös uudelle työntekijälle voitaisiin maksaa tulokompensaatiota.
– Näin synnytettäisiin lisää työpaikkoja ja parannettaisiin työntekijöiden jaksamista ja sitä kautta vaikutettaisiin positiivisesti työurien pidentymiseen. Tämä voisi olla keino parantaa myös osatyökykyisten mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille, kun vaatimuksena ei olisi sadan prosentin työpanos. Samalla suomalainen työelämä muuttuisi nykyistä inhimillisemmäksi ja sallivammaksi, Antila visioi.
Suomessa on ollut 1990-luvulta asti pysyviä tai määräaikaisia työn uudelleenjakamisen malleja, esim. vuorotteluvapaa, osa-aikalisä, osa-aikaeläke ja 6+6-malli. Antilan mukaan kokemukset ovat olleet positiivisia.
– Siitä huolimatta vastustavat tahot ovat olleet lopettamassa tai pilaamassa niitä erittäin menestyksekkäästi.
Antilan mukaan keskeinen ja periaatteellinen kiista koskee sitä, kenellä on oikeus päättää työntekijän työajan pituudesta.
– Tuo oikeus on ollut koko ajan työnantajalla, ja sen takia asiat eivät ole edenneet. Mikäli tähän ei saada muutosta, ei ole myöskään nähtävissä tilanteen muuttumista paremmaksi.
Antilan mukaan on myös tärkeää lisätä työntekijöiden oikeuksia ja mahdollisuuksia osallistua työvuorojen suunnittelemiseen.
– Tällä on suuri merkitys työntekijän jaksamiseen ja siten hyvinvointiin. Suomessa tehdään eurooppalaisittain yleisesti vuorotyötä, joten asia on meillä akuutimpi kuin monessa muussa maassa.
PAM samoilla linjoilla
Palvelualojen ammattiliitto PAMin edunvalvontajohtaja Jaana Ylitalo pitää työntekijöiden työaika-autonomian lisäämistä erittäin kannatettavana asiana.
– Se olisi ehkä keskeisimpiä muutoksia, joilla työhyvinvointia ja sitä myöten tuottavuuttakin voitaisiin lisätä tulevina vuosina.
Ylitalo toteaa, että esityksiä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen työaika-asioissa on tehty useaan otteeseen viime vuosien aikana niin liittojen välisissä tes-neuvotteluissa kuin keskusjärjestöneuvotteluissa.
– Subjektiivista oikeutta osa-aikatyöhön pitäisi lisätä työuran loppupäässä. Näin muun muassa työssä jaksaminen paranisi ja työssä jatkaminen pidempään olisi mahdollista. Esimerkkejä tällaisista käytännöistä ei tapaa palvelualoilta paljon kuulua. Toivottavasti niitä kuitenkin on.
Ylitalon mukaan ikäohjelmia on sovittu myös palvelualojen yrityksiin. Hän toivoo, että työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja päätäntävaltaa onkin onnistuttu paikallisesti lisäämään.
Ylitalo toteaa, että palvelualoilla on myös kahteen suuntaan vievä ristikkäinen ongelma.
– Toisaalta on iso joukko työntekijöitä, jotka haluaisivat tehdä enemmän työtä kuin mitä työnantaja osa-aikaiselle työntekijälle tarjoaa. Toisaalta monet työntekijät haluaisivat lyhentää työaikaa, mutta se ei onnistu. Ja ikävä kyllä on myös niin, että osa-aikatyön tuloista kertyy pienempi eläke.
uutiskirje 
