Alkuvuodesta asia tuli yhdenlaiseen päätepisteeseen, kun kaupunginhallitus päätti 18. tammikuuta myydä alueen toistaiseksi suojelemattoman osan Koneen Säätiölle. Säätiö lahjoittaa alueen edelleen valtiolle suojelutarkoitukseen.
Kauppahinta on 4,2 miljoonaa euroa ja myytävän alueen pinta-ala noin 1440 hehtaaria. Kaupungin omistamaa metsää oli Sanginjoella ennestään noin tuhat hehtaaria.
Lisäksi säätiö on luvannut tukea 345 000 eurolla Loppulan ystävät ry:tä, joka haluaa kunnostaa ja ylläpitää alueella sijaitsevaa metsänvartijan taloa.
Arvojen mukaista toimintaa
Mikä sai tieteen ja taiteen tekijöitä tukevan Koneen Säätiön pistämään miljoonia metsän suojeluun? Vastaus ei ole ihan lyhyt.
– Meillä on muitakin arvoja, Koneen Säätiön hallituksen jäsen ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori Janne Kotiaho muistuttaa.
– Olemme pohtineet, mitä tarkoitamme strategian kirjauksella, että olemme vastuullisia ympäristöstä. Sen pitää olla muutakin kuin pelkkä kirjaus paperilla.
Säätiön pyrkimyksenä on lisätä vuorovaikutusta ja tuoda ihmisiä yhteen, ja se kuormittaa ympäristöä. Apurahat saavat niiden saajat liikkumaan, työskentelemään ja kohtaamaan toisiaan, ja siitä koituu ympäristölle rasitusta.
– Haluamme tehdä jotain sen eteen, että hyvittäisimme haittoja, joita toiminta aiheuttaa, Kotiaho sanoo.
Koneen Säätiö perusti vuonna 2017 noin 130 hehtaarin laajuisen Kullan luonnonsuojelualueen Kemiönsaareen. Silloin tällainen toimintatapa arvokkaiden alueiden suojelemiseksi todettiin hyväksi. Sanginjoen ulkometsän päätymisessä suojelukohteeksi oli vähän sattumaakin matkassa.
– Emme olleet aktiivisesti etsimässä suojeltavia alueita. Keskustelin alueen suojelua pitkään ajaneen Ari-Pekka Auvisen kanssa. Keskustelu johti pohtimaan, voisiko alue olla ostettavissa suojelutarkoitukseen. Säätiön hallitus piti sitä hyvänä ajatuksena, Kotiaho kertaa noin vuoden takaista tapahtumainkulkua.
Vastaava ala suojeltava myös
Metsähallituksen maista
Vaikka Sanginjoki ei kansallispuistoksi tällä hallituskaudella ehtinekään, Kotiaho uskoo, että tulevaisuudessa se on jälleen listoilla, kun uusia kohteita pohditaan. Uudenmaan Nuuksion tyyppinen ratkaisu, joka on helposti saavutettavissa keskustasta joukkoliikennettä käyttäen, olisi Kotiahon mielestä käypäinen ratkaisu Oulussakin.
Hän muistuttaa, että Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut tavoitteeseen lisätä suojelupinta-alaa nykyisestä 16,5 prosentista 30 prosenttiin.
Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu keinoja, joilla luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään. Yksi niistä menee näin: ”Jatketaan Luontolahja Suomelle -kampanjan periaatetta, että yksityisen omistajan siirtäessä suojeluun omistamansa arvokkaan luontoalueen, Metsähallituksen luontoarvoiltaan arvokkaimmista alueista siirretään suojeluun vastaavankokoinen alue.”
– Kun tämä kauppa nyt toteutuu, olisi erittäin tärkeää, että hallitus muistaa kirjauksensa ja Metsähallituksen maista asetetaan vastaava ala suojeluun ilman että se vähääkään vähentää muita suojeltavaksi aiottuja valtion alueita, Kotiaho huomauttaa.
Maaseutukeskustalaiset
vastahankaan
Oulun päätöksenteossa suojelusta ehdittiin vääntää kauan. Pitkän linjan valtuutettu Mikko Viitanen huomauttaa, että vasemmistoliitto ja jo edeltäjänsä SKDL ovat Oulussa olleet hyvin aktiivisia luonnonsuojeluasioissa.
Suomen kunnista Oulu omistaa kaikkein eniten metsää, joten Viitasen mukaan kaupungissa on ollut hyvin tilaa harkita tällaisia vaihtoehtoja.
Sanginjoen ulkometsän suojelu oli jo etenemässä mukavasti, kunnes vuoden 2013 monikuntaliitoksen ja uuden valtuuston myötä tuli takapakkia.
– Varsinkin maaseutukeskustalaiset vastustivat suojelua voimakkaasti. Vastustajat ovat nähneet metsällä vain taloudellisia arvoja puun myynnin muodossa, Viitanen kertaa.
Asian käsittely valtuuston kokouksessa kesäkuussa 2014 oli varsinainen tivoli, kun keskustan Matias Ojalehto painosti puoluetoverinsa muuttamaan alkujaan suojelulle myönteistä kantaansa kesken äänestyksen. Suojelupäätös hylättiin kiihkeissä tunnelmissa vain yhden äänen enemmistöllä.
Ympäristöasiat päätöksenteossa esillä koko ajan
Vuoden 2017 vaaleissa voimasuhteet muuttuivat keskustan sisällä parempaan suuntaan. Loppuvuodesta jo 34 eli selvä enemmistö valtuutetuista vaati asian uudelleen käsittelyä ja tammikuussa 2018 suojelupäätös saatiin aikaiseksi. Vielä tässäkin äänestyksessä yksitoista valtuutettua äänesti suojelua vastaan.
– Periaatteesta, arvioi Viitanen.
Koneen Säätiön mukaantuloa hän pitää loistavana mahdollisuutena. Se sekä helpotti asian etenemistä että laajensi alkuperäistä aluetta.
Viitanen huomauttaa, miten päätöksenteossa ympäristöasiat ovat esillä koko ajan, päällimmäisenä ilmastokysymys nyt ja tulevaisuudessa sekä luonnon monimuotoisuuden edistäminen.
– Esimerkiksi turve-energian tuotannossa on menty voimakkaasti alas, ja Laanilan biovoimalaitoksessa sen käyttö vähenee asteittain ja loppuu kokonaan. Joukkoliikenne lähti kehittymään yllättävän nopeasti ja siinäkin voidaan kehittää täysin paikallisen biokaasun käyttöä, Viitanen esittelee.
uutiskirje 