Maakuntaveron käyttöönottoa selvittävä parlamentaarinen komitea ei pidä veroa tässä vaiheessa tarpeellisena.
Maakuntaveron käyttöönoton tarpeellisuutta tulisi arvioida siinä vaiheessa, kun hyvinvointialueiden rahoitusmallin toimivuudesta on saatu riittävästi kokemusta ja jos niiden tehtäväkenttää mahdollisesti olennaisesti laajennetaan, todetaan erimielisessä mietinnössä.
Tällöin komitean mielestä tulisi tarkastella laajasti julkisen sektorin tehtäviä, rahoitusta ja veronsaajien asemaa.
Mietinnön mukaan keskeisimmät maakuntaveron käyttöönottoa tukevat argumentit liittyvät alueellisen itsehallinnon vahvistamiseen, taloudellisiin kannustimiin sekä investointien rahoitukseen.
Maakuntaveron käyttöönottoa vastaan puhuvista seikoista keskeisimmät ovat sen työn verotukseen aiheuttama kiristymispaine sekä alueiden eroista seuraavat riskit verotuksen alueellisten erojen kasvuun ja palveluiden yhdenvertaisuuden heikkenemiseen.
Komitean puheenjohtajan, kansanedustaja Esko Kivirannan (kesk.) mukaan kahden prosentin ei olisi ongelmallinen, ja valtion ansiotulon verotusta kevennettäisiin vastaavasti.
– Näin verotus ei kiristyisi maakuntaveron käyttöönottovaiheessa. Tämän jälkeen maakunta voisi nostaa tai laskea maakuntaveroa. Maakuntaveroa voitaisiin alentaa vain Uudellamaalla, muualla maassa se nousisi vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvissa skenaarioissa jopa 4–5 prosenttiin. Tällöin alueiden välinen veroero nousisi kunnallisvero huomioon ottaen jopa 11 prosenttiin, jolloin perustuslain yhdenvertaisuusperiaate olisi uhattuna.
”Vatuloinnin syytä loppua”
Kokoomus esitti komiteassa, että maakuntavero haudataan pysyvästi, koska se uhkaa kiristää työn verotusta.
Päinvastaisella kannalla olivat vasemmistoliittoa komiteassa edustanut Pia Lohikoski ja vihreiden Mari Holopainen. Eriävässä mielipiteessään he vaativat loppua vatuloinnille ja maakuntaveron valmistelun jatkamista, koska ilman sitä sote-uudistus jää torsoksi.
– Hyvinvointialueiden taloudellinen itsenäisyys vaatii verotusoikeuden ja sen valmistelu tulee käynnistää ripeästi. Näin vahvistetaan tilivelvollisuutta veroja maksavia asukkaita kohtaan, Lohikoski sanoo.
– Pienelläkin maakuntaverolla on merkittäviä etuja muun muassa kannustinvaikutusten myötä. Se synnyttää hyvinvointialueille myös investointikykyä, kun niillä on omia varoja ja mahdollisuus saada lainaa. Näitä näkökulmia ei tarpeeksi huomioitu raportissa, vaikka komiteatyön ulkopuolisissa asiantuntijalausunnoissa ne päinvastoin korostuvat, Holopainen ihmettelee komitean enemmistön johtopäätöstä.
Kaksikon mielestä hyvinvointialueiden verotusoikeuden valmistelun tulee edetä, jotta sote-järjestelmä, jolla on edellytykset toimia, saadaan aikaiseksi.
Holopaisen mukaan väliaikaiseksi tarkoitetussa valtion rahoitusjärjestelmässä jouduttaisiin pitämään huolta siirtymäajoista ja jatkuvuudesta sekä korjaamaan sitä jatkuvasti.
– On erikoista, että komiteatyössä sivuutettiin nämä tunnistetut ongelmat. Sosiaali- ja terveyspalveluita voidaan järjestää myös valtiovetoisesti, mutta ilman verotusoikeutta jäätäisiin toimimattomaan välimalliin, jossa alueellista päätösvaltaa on vain rajatusti ja jopa näennäisesti, Holopainen sanoo.
Rahoitusta tasattaisiin alueiden välillä
Lisäksi komitea päätyy raportin johtopäätöksissä toteamaan, että veroprosentit eriytyisivät alueittain.
Eriävässä mielipiteessään Lohikoski ja Holopainen kuitenkin huomauttavat, että rahoituksen määrää alueiden välillä tasattaisiin. Näin on Suomessa pitkään toimittu kunnallisverotuksessa, jossa kuntien edellytyksiä tuottaa peruspalveluita on vahvistettu tasaamalla rahoituspohjien eroja tarpeet huomioiden.
– Maakuntia on paljon vähemmän kuin kuntia, joten maakuntien suuri määrä ei ole järkevä perustelu sille, miksei valtion rahoituksen ja verotusoikeuden yhdistelmä sopisi myös maakuntien rahoitusmalliksi. Komitean raportissa päädytään tarkastelemaan verotusoikeutta varsin yksipuolisesti ja osin arvolatautuneesti. Kattavamman tarkastelukulman ja tutkimustiedon hyödyntäminen olisi ollut tarpeellista, Lohikoski sanoo.
uutiskirje 
