Koronarajoitukset ovat koetelleet rajusti yrittäjiä, mutta Suomen kirjakaupoille näyttää tuovan pulmia pikemminkin pari muuta syytä.
– Asiakaskatoon on johtanut koronan ohella myös pitemmän aikavälin kehitys. Kaupunkien ja kuntien päätöksillä marketteja rakennetaan sisääntuloteiden varsiin. Näillä päätöksillä samalla hyväksytään keskustojen hiljeneminen, sanoo Mikko Harju, Osuuskunta Informaatiokirjakaupan (Info) puheenjohtaja.
Saman huomion on tehnyt Suomalaisen Kirjakaupan toimitusjohtaja Minna Kokka.
Tampere todella panostaa keskustaansa, haluaa pitää sen elävänä.
– On vähän surullista katsoa sitä, mitä tapahtuu suomalaisille keskustoille. Osalla paikkakunnista firmamme jäi vanhaan keskustaan, ja parin vuoden kärvistelyn jälkeen siirryttiin siihen uuteen kauppakeskukseen. Jossain taas lähdimme keskustasta uuteen kauppakeskukseen heti, ilman odottelua.
Kokka haluaa kuitenkin samalla nimetä positiivisen poikkeuksen.
– Tampere todella panostaa keskustaansa, haluaa pitää sen elävänä.
Harjun arvio on, että pienten paikkakuntien kirjakaupoista moni on menossa kiinni. Hän itse sulki juuri myymälän Kauhavalla mutta jatkaa Seinäjoella ja Alajärvellä.
Eikä kylän tarvitse olla kovin pieni ollakseen liian pieni kirjakaupalle. Alan myymälää ei nykyisin ole 40 000 asukkaan Kirkkonummella tai liki yhtä monen kotikunnassa Tuusulassa. Kaupungeista yli 30 000 asukkaan Nokialla ja Kangasalla ei ole kirjakauppaa.
Kuka myy oppikirjat lukioihin?
Toinen kirjakauppojen murheenkryyni on oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen. Muutos merkitsee, että toisen asteen oppilaat esimerkiksi lukioissa eivät tulevaisuudessa hanki itse oppikirjojaan, vaan ne hankkii kunta.
– Meidän huolemme on se, että jos nyt mennään peruskoulun tapaan suuriin keskitettyihin kirjahankintoihin myös toisen asteen opetuksessa eivätkä pk-yritykset pääse mukaan. Silloin osa kirjakauppojen markkinoista lähtee, sanoo Kirjakauppaliiton toimitusjohtaja Laura Karlsson.
Harjun mukaan kustantajat vastedes myyvät lukionkin oppikirjat kunnille jotain muuta reittiä kuin kirjakauppojen kautta.
– Oppivelvollisuuden muutos voi leikata jopa kolmanneksen kirjakaupan liikevaihdosta.
Kokka täydentää, että pelkkä kunnan väkiluku ei ratkaise sitä, millaiset ovat kirjakaupan myymälän näkymät.
– Kunnan sijainti, ikärakenne ja tulotaso ovat nekin merkittäviä asioita.
Kirjakauppojen määrän hupeneminen ei ole uusi ilmiö. Yleiskirjakauppoja oli Suomessa viime vuonna noin 150, kun vielä vuonna 2009 niitä oli 270. Erikoiskirjakauppojen, kuten kristillisten kirjakauppojen, luku oli pudonnut samassa ajassa noin 90:stä 55:een.
Viime vuonna verkkoon
Toiveikkaampia näkymiä avaa Minna Kokan mukaan kirja-alan verkkokauppa.
– Meillä itsellämme on myymälöiden ohella myös kirjallisuuden verkkokauppa. Verkkokaupan myynti kaksinkertaistui viime vuonna. Nämä ovat isoja lukuja, verkkoasiointi yleistyy ja monipuolistaa kirjakaupan palvelua.
Hänen mukaansa myönteistä on sekin, että äänikirjat tuovat uusia kirjasisällön käyttäjiä.
– Suoratoistopalveluilla on kuitenkin pitemmän aikavälin vaikutus alan kannattavuuteen – eikä se ole pelkästään positiivinen, kuten on jo ilmennyt Ruotsissa.
Karlsson kertoo, että Suomessa moni muukin kirjakauppa pisti viime vuoden aikana oman verkkokaupan pystyyn.
– Korona on nopeuttanut digitalisaatiota myös tällä alalla.
Kokan mukaan kirjakaupat ovat korona-aikana ottaneet käyttöön uusia toimitus- ja palvelumuotoja.
– Olemme panostaneet muun muassa myymälänoutoihin, kotitoimituksiin sekä henkilökohtaiseen palveluun. Hyvällä palvelulla voi aidosti erikoistua etenkin jatkossa, myös pienemmällä paikkakunnalla.
Harjun mukaan on selvää, että pelkällä kirjalla kivijalkakauppa ei enää pärjää.
– Siinä ympärillä pitää olla kaikkea muuta tukijalkana. Meillä sellainen on esimerkiksi toimistotarvikkeiden myynti. Kate tulee pienistä puroista, ja niitä on oltava monta.
uutiskirje 
