Viime eduskuntavaaleista on kaksi vuotta. Vaalikauden puolivälissä järjestettävä kehys- tai puoliväliriihi määrittelee hallituksen loppukauden suunnan. Ensi viikolla riihelle on varattu kaksi päivää ja laiva on lastattu kovilla aiheilla. Siltä odotetaan uusia työllisyyspäätöksiä ja linjauksia koronaelvytyksen jälkeisestä talouden sopeuttamisesta. Keskusta on vaatinut ratkaisuja myös paikallisesta sopimisesta, kun asia ei ole edennyt kolmikantaneuvotteluissa.
Lisäksi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko väläytti viime viikolla puolueensa lähtöä hallituksesta kuitenkaan täsmentämättä, missä asioissa ”hallitusveri punnitaan”.
Vasemmistoliittoa hallituksen johtoviisikossa edustava opetusministeri Jussi Saramo pitää puolueelleen olennaisena politiikan sisältöä eikä halua lähteä arvioimaan muiden puolueiden sisäisiä tuntoja.
– Kyllähän tämä hallituksen politiikka on ollut kokonaisuutena aika menestyksekästä. Voi ehkä olla aika vaikeaa ulospäin perustella, että pitäisi kokeilla jotain toisenlaista kokoonpanoa, hän tyytyy kommentoimaan keskustan hallituskipuilua.
Itse Saramo sanoo olevansa optimisti. Hallituksen peruslinja säilyy ja lopulta tavat tehdä yhteistyötä löytyvät. Mutta vaikea viikko on edessä. Koronatilanne ei vielä ole normalisoitunut, kun osa hallituspuolueista haluaa jo paluuta budjettikehyksiin ja päätöksiä vähintään sopeuttamisen aikataulusta.
Rahahanojen kiristämistä on vaikea yhdistää siihen, että koko hallitus on sopinut yhdessä koronan aiheuttamien oppimis- ja hoitovajeen paikkaamisesta, jotta kriisistä jäisi mahdollisimman vähän pitkäaikaisia vaikutuksia.
Kannattaa keskittyä kriisin selättämiseen
Saramo sanookin, että sopeuttamisen aloittaminen jo ensi vuonna olisi täysin vastuutonta.
Vasemmistoliitto ja keskusta ovat pitkin alkuvuotta sanailleet listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksesta. Keskusta on vannonut, että tämä hallitus ei kiristä yrittäjien verotusta. Saramon mukaan tämän keskustan kannan kanssa voidaan elää, mutta jos hallitusohjelman vastaisesti ryhdytään puhumaan sopeutuksesta jo tässä vaiheessa, niin sitten kaikki muutkin asiat ovat pöydällä.
– Jos ruvetaan katsomaan asioita hallitusohjelman yli, niin sitten katsotaan tietysti kaikkia.
– Mekin olemme sitoutuneet siihen, että velkasuhde taitetaan vuosikymmenen loppuun mennessä. Keskellä vakavaa talouskriisiä vastuullinen talouspolitiikka on elvyttävää ja sopeutustoimien aika ei ole vielä.
– Toki voidaan hahmotella seuraavan hallituksen ajalle jotain suuntalinjoja, mutta tuntuu hyvin erikoiselta, että nyt pitäisi keskittyä siihen, minkälaisia leikkauksia tulevaisuudessa mahdollisesti tehdään. Nyt kannattaisi keskittyä tämän kriisin selättämiseen ja siitä nousemiseen mahdollisimman vahvana.
Työllisyyttä katsottava laajemmin
Kehysriihestä odotetaan päätöksiä myös seuraavista työllisyystoimista. Hallitus korotti viime syksynä vaalikauden tavoitteeksi 80 000 päätösperäistä työpaikkaa. Sen omien laskelmien mukaan urakasta on koossa 30 000 työpaikkaa, mutta opposition ja elinkeinoelämän laskelmissa ei ole päästy lähellekään tätä.
Saramo on hyvillään siitä, että työllisyyspoliittinen keskustelu on tämän hallituksen aikana kehittynyt. Puolueiden välillä hyväksytään nyt se ajatus, että hallituksen tekemä täsmäelvytys ja panostukset kriisin hoitoon ovat laskennallisesti lyhyellä ajanjaksolla luoneet ainakin 30 000 työpaikkaa VM:n mikrosimuloinneilla arvioiman 30 000 työpaikan päälle.
Suomalaisen työllisyyspoliittisen keskustelun ongelmana Saramo pitää sitä, että suhdannepolitiikan on katsottu olevan vain jotain, joka elää juuri siinä ajassa. Ei ole hyväksytty sen pidemmän aikavälin vaikutusta. Kuitenkin esimerkiksi 1990-luvun lyhyen aikavälin politiikalla synnytettiin syrjäytymistä, jolla on vaikutusta tänäänkin.
Vasemmistoliitossa painotetaan työllisyystoimien kokonaisuutta. Niitä ovat tässä kriisissä synnytetyt tai ainakin turvatut työpaikat, mutta myös pitkällä aikavälillä vaikuttavat toimet, kuten oppivelvollisuusuudistus ja mielenterveyspalvelujen ja sitä kautta ihmisten työkyvyn parantaminen.
– Me koemme, että lyhyt ja pitkä aikaväli ovat todella tärkeitä, mutta jostain syystä julkisuudessa keskustellaan vaan keskipitkästä aikavälistä eli työvoiman tarjonnasta, Saramo sanoo.
Se että pelkästään heikennetään sosiaaliturvaa tai estetään ihmisiä pääsemästä eläkkeelle on vasemmiston mielestä huonoa työllisyyspolitiikkaa.
Työntekijöiden asemaa vahvistettava
Saramon mukaan työmarkkinoilta tulee hallitukselle myös kolmas paine, joka ei kuitenkaan liity tähän kevääseen. Paine on työnantajien aloittama yleissitovien työehtosopimusten murentaminen. Jatkossa siihenkin on varauduttava, mutta kehysriiheen hän ei halua kytkeä siihen liittymättömiä asioita.
– Jos työntekijöiden turvana olleiden työehtosopimusten pohjaa romutetaan, niin meidän pitää reagoida vahvistamalla lainsäädännöllistä turvaa, hän sanoo.
Se tarkoittaa lakisääteistä minimipalkkaa, alipalkkauksen sanktiointia ja järjestöjen kanneoikeutta, kuten Saramo luetteli maaliskuussa Teknologiateollisuuden irtautuessa nykyisestä sopimusmallista.
Erityisesti tärkeää on pikaisesti vahvistaa luottamusmiehen asemaa ja lopulta myös henkilöstön vaikutusvaltaa yrityksissä Saksan ja Ruotsin tavoin.
Saramo kertoi jo pääsiäisenä, että vasemmistoliitto esittää vuosittaista 200 miljoonan euron pakettia lapsille ja nuorille, jotta kouluissa voidaan järjestää täydentävää opetusta, vahvistaa lasten ja nuorten tukea sekä varmistaa, että koronaviruksen jäljet suomalaisessa yhteiskunnassa jäävät niin pieniksi kuin mahdollista. Samaa esitti viime viikonloppuna OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen.
Hallituksen henkeä Saramo kuvaa kaikesta huolimatta rakentavaksi.
– Me emme halua nyt keskittyä kynnyskysymyksiin vaan uskomme että toimiva kokonaisuus löytyy. Tällä hetkellä ei ole mitään syytä olettaa, etteikö sitä myös löydy.
uutiskirje 
