Tein aloitteen Janakkalan valtuustossa Tapailakotia eli Janakkalan vanhainkotia ja sen laitoshuoltajien työoloja koskien sekä tilanteesta, jossa vapaapäiville ei oteta sijaista, vaan laitoshuoltaja juoksee usealla kotialueella tehden tällöin esimerkiksi kahden laitoshuoltajan työt yhden palkalla tai joutuu jättämään siivouksia tekemättä. Tämä vaikuttaa yleiseen hygieniaan, jonka maksumiehinä ovat vanhukset.
Lisäksi samassa aloitteessa kysyin vanhainkodin ulkoiluista ja virikkeistä. Niihin on puututtu lääninhallituksesta jo 2006, ja aluehallintovirasto vielä myöhemmin totesi saman. Aikoinaan kerättiin 1 400 nimeä adressiin, jolla vaadittiin ulkoiluttajan viran perustamista. Kuitenkin 2014 päättäjät lakkauttivat viran.
Pyysin ulkoiluttajan tai viriketyötekijän viran perustamista, koska hoitajilla on omat kiireensä. Ulkoilut ja virikkeet ovat hyvää, halpaa ja terveellistä lääkettä, varsinkin vielä kun on takana pitkät ajat koronarajoituksia eikä iäkkäitä ihmisiä ei voi eristää ikuisesti.
Vastaukset löytyivät kunnan netti-sivuilta, tyyliin ”suottaapa olla, mutta suattaapi olla olemattakin”. Miten ihmeessä akuuttien asioiden tutkiminen voi viedä noinkin kauan aikaa? Pitääkö taas menettää ihmishenkiä ja aluehallintoviraston puuttua näihin ongelmiin, ennen kuin uhkasakon kautta niihin puututaan?
Alan vähitellen ihmetellä miksi me puurramme ja kenelle me näitä talouskasvuja rakennamme, jos ei niistä ole heikoimmille jakovaraa tämän vertaa.
Jorma Talikka
Janakkala
uutiskirje 
