Digitalisaatio voi olla hyvä apu monissakin toiminnoissa. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että tavoitteeksi on asetettu se, että ihmistä ei tarvitse tavata enää livenä juuri missään palveluissa.
Ikävimpiä ovat kokemukset, jos terveysasioissa ei enää löydä esimerkiksi laboratoriosta luukkua, jonka takana istuisi elävä ihminen. Jos ei ole aiemmin käynyt, pitäisi vain tietää, millä tavalla pääsee siellä eteenpäin, kun ei ole ketään, joka neuvoisi. Vain koneet ja digitaaliset laitteet odottavat eteisessä.
Ajanvarauskin pitäisi tehdä netissä. Jos ei sitä hallitse ja soittaa numeroon, josta ajan voisi tilata, joutuu painamaan jotakin asiaansa liittyvää numeroa, josta automaatti ilmoittaa, että jonotus kestää pitkään. Voi kuitenkin painaa 1, jos haluaa soittopyynnön.
Kun niin tekee, se soitto voi tulla vasta seuraavana päivänä, joten kännykän kanssa mennään vessaankin, ettei missaa sitä soittoa. Joillakin, varsinkin vanhuksilla, on vielä lankapuhelimia; miten tämä kaikki onnistuu niiden kanssa?
Eikä pankkikaan halua asiakkaitaan tiskin eteen livenä. Kaikkien pitäisi pystyä hoitamaan pankkiasiansa netin kautta. Kaikki laskut hoidetaan netissä itse ja maksetaan siitäkin palvelumaksua pankille. Jos käy maksamassa laskunsa pankin tiskillä, siitä vasta paljon maksaakin.
Netin käyttö ei ole mahdollista silloin, kun ikä ja terveys aiheuttavat asialle esteitä. Kaikilla ei ole omaisia, jotka hoitaisivat apua tarvitsevan pankki- tai muita asioita.
Innokkaimpienkin digitalisoijien kannattaisi muistaa, että jokainen tulee vanhaksi, jos kauan saa elää. Palvelut täytyy turvata myös niille, jotka eivät syystä tai toisesta pysty käyttämään digipalveluja.
Taina Inkeri Lehto
Vaasa
uutiskirje 
