Olen takavuosina pätkissä tilannut Kansan Uutisia, mutta kahteen vuoteen en ole enää yrittänytkään. Että miksikö? Siksi, että lehden politiikka ja journalismi ei sytytä. Ja velvollisuudesta en lehteä tilaa. Olen netin ja kirjaston kautta seurannut lehden tilaa, mutta kehitystä parempaan päin ei ole näkynyt.
Lehti ei lunasta edes nimeään. Jos ja kun nimi on Kansan Uutiset, niin mielestäni lehden pitäisi olla ennen kaikkea foorumi, jossa äänen saavat Suomessa asuvat ihmiset omine asioineen. Nythän lehden täyttävät sinällään ihan asialliset jutut ympäri maailmaa, mutta kun se ei auta lehden eikä sen julkaisijan eli vasemmistoliiton asiaa, äänestäjistä ja kannattajista puhumattakaan.
Nousuun ja politiikan menestykseen tarvitaan ihan tavallisia suomalaisia, mutta nykyisellään KU ei ole tuon muutoksen foorumi. Ei toimittajien Helsingistä tarvitse rampata pitkin maata, kyllä kansalaiset osaavat kirjoittaa, kuvata ja keskustella. Ja tietotekniikka toimii.
Pelkääkö vasemmistoliitto kannattajiaan ja Kansan Uutiset lukijoitaan? Pelätäänkö vääriä mielipiteitä ja aitoja kokemuksia? Kotimaan asioissa ääneen pääsevät vain ministerit, kansanedustajat, puolueen ylin johto, ekonomistit, työmarkkinajohtajat ja taloustieteilijät. En ole tähän ikään moista ministerisosialismia nähnyt.
Missä ovat työehdoistaan kamppailevat työläiset, työttömät, vanhukset ja vammaiset, maaseudun asukkaat? Missä ovat kansalaisaktiivit, kunnalliset luottamushenkilöt, koulun arjessa kipuilevat opettajat, arjen uuvuttamat vanhemmat? Missä on se monenkirjava tutkimus, jota perustasolla tehdään, missä uudet ekologiset innovaatiot, missä uutta luova maaseutu tai kansalaisten arjen kulttuuri? Kansan Uutisissa sitä ei ole. Tai no joo, mutta rippusia ei lasketa.
Ei ihme, että puolueen kannatus jäi vasemmistolaisen vaihtoehtopuolueen ”sosiologisen kannatuksen” eli 10 prosentin alle. Vasemmistoliitto ja Kansan Uutiset ajoivat vaalien läpi käsijarru ja sordiino päällä. ”Tukekaa meitä”-vetoomukset eivät vakuuta entisiä, nykyisiä eivätkä tulevia kannattajia. Ihmisten itsensä on päästävä ääneen.
Lopuksi kaksi kiitosta. Ensimmäinen puheenjohtaja Li Anderssonille, joka on hoputtanut tavallisia ihmisiä, jopa miehiä ja maalaisia esiin poteroistaan. Toinen kiitos takametsien miehelle Hannu Tiaiselle, joka Aamulehdessä ilmoitti lähteneensä Kihniöstä vasemmistoliiton ehdokkaaksi maakuntavaaleissa. Kohti ääretöntä (10 prosenttia) ja sen yli!
Hannu Oittinen
Tampere
uutiskirje 
