Kummeksuin (KU 19.3.) Jaakko Laakson näkemystä, jonka mukaan kaikille vapaaehtoinen asepalvelus ei olisi tasa-arvoisempi kuin nykyinen sukupuoleen perustuva asevelvollisuus. Vastauksessaan (KU 26.3.) Laakso ohittaa kokonaan tämän kritiikkini ydinkohdan.
Sen sijaan Laakso pitää outona arviotani, että nykyuhkia ajatellen tarkoituksenmukaisen ja tasa-arvoisen puolustuksen voisi rakentaa asevelvollisuudesta luopumisen, armeijan ammatillistamisen, pienentämisen ja sotilaallisen liittoutumisen pohjalta. Laakso ei näe logiikkaa siinä, että samalla toivon yhteiskunnallisen ilmapiirin demilitarisoimista.
Pasifismia on monenlaista. Maailmanpolitiikan opetusten valossa olisi varomatonta pyrkiä täydelliseen yksipuoliseen aseistariisuntaan. Myös Suomen on syytä ylläpitää sellaista sotatoimia ennalta ehkäisevää puolustuskykyä, että mahdollinen vihollinen etukäteen tietää sotilaallisen iskun haitat kaikissa oloissa selvästi hyötyjä suuremmiksi eikä siksi sellaiseen ryhdy.
Mikäli Suomikin kuuluisi turvatakuut antavaan puolustusliittoon, kynnys missään oloissa hyökätä maahan kohoaisi erittäin korkeaksi. Puolustusliiton jäsenyys yhdessä parinkymmenen muun eurooppalaisen, samat perusarvot jakavan maan kanssa voisi turvata rauhan säilymisen paremmin kuin jättäytyminen yksin yhteisen puolustuksen ulkopuolelle.
Tällä hetkellä noin 95 prosenttia EU:n väestöstä asuu Nato-maissa. Mikä on se erityinen syy, että juuri meidän pitää itsepintaisesti pysytellä turvatakuiden ulkopuolella, kun kaikessa muussa jo teemme yhteistyötä?
Museaalisella, miesmääräisesti ylisuurella mutta tehottomalla asevelvollisuusarmeijalla ei torjuta kuviteltavissa olevia sotilaallisia uhkia. Massa-armeijan ylläpito myös vaatii tuekseen sellaista asenneilmastoa, jossa miehen pitää mennä armeijaan ollakseen oikea mies – ja jos sivarit eivät aivan homoja olekaan, niin toisen luokan kansalaisia kuitenkin. Miesikäluokan astuminen riviin pitää turvata aikansa eläneillä häpeäleimoilla, myyteillä ja mieheyden kapealla ja sotilaallisella määrittelyllä.
Laakson kummeksumalla demilitarisoinnilla tarkoitan luopumista asevelvollisuudesta ja siihen liittyvästä laajasta militaristisesta asennemuokkauksesta ja indoktrinaatiosta. Sotilaallisen kansalaiskasvatuksen ja kasarmikurin sijaan tarvitaan ennemminkin rauhankasvatusta.
Asevelvollisuusarmeija osaltaan säilyttää patavanhoillisia ja stereotyyppisiä sukupuolirooleja ja niin miehille kuin naisillekin haitallista sukupuolijärjestelmää. On harmi, että Laaksokin edustaa sellaista konservatiivista ajattelua, jonka mukaan naisille ja miehille kuuluvat yhteiskunnassa eri tehtävät ja velvollisuudet.
uutiskirje 
