Jos gallupeihin on yhtään uskomista, demokraattien Barack Obaman pitäisi voittaa tänään järjestettävät Yhdysvaltain presidentinvaalit selvällä erolla republikaanien John McCainiin.
Obamalla on viimeisen kuukauden ajan ollut keskimäärin 6–7 prosenttiyksikön etumatka McCainiin. Mikä vielä tärkeämpää, hän johtaa myös (Missouria lukuunottamatta) kaikissa ns. vaa’ankieliosavaltioissa.
Gallupeista yhteenvetoja tekevän RealClearPolitics -nettisivuston lukemat näyttivät maanantaina iltapäivällä Obamalle varmoina pidettyjä valitsijamiehiä 238 ja lisäksi 40 melko varmaa. Se tekee yhteensä 278, mikä riittäisi jo ylittämään voittoon vaadittavan 270 valitsijamiehen rajan.
McCainille sivusto puolestaan lupaa 118 varmaa ja 14 melko varmaa valitsijamiestä. Hyvin tasaväkisenä pidetään kamppailua 128 paikasta. McCainin pitäisi siis voittaakseen saada kaikki nämä ja lisäksi vielä viedä Obamalta joku tälle jo melko varmaksi oletettu osavaltio.
Käykö Obamalle
kuin Bradleylle?
Obaman leirissä tiedetään kuitenkin varsin hyvin, että vaaleja ei voiteta gallupeilla. Siksi demokraatit ovat loppusuoralla toistamistaan toistaneet, että pahin mahdollinen virhe olisi nyt tuudittautua voitonvarmuuteen. Obama lietsoo taistelun jatkamista viimeiseen äänestystuntiin saakka.
Kysymys on paitsi psykologinen, myös tilastotieteellinen. Tämän syksyn vaalien edellä on keskusteltu epätavallisen paljon siitä, voivatko gallupit sittenkin näyttää johdonmukaisesti väärin.
Yhdysvaltain poliittisen historian varoittava esimerkkinä on vuoden 1948 presidentinvaalit, jotka Harry Truman voitti. Kaikkien ennusteiden mukaan hänen piti hävitä Thomas Deweylle. Trumanin tappiota pidettiin niin varmana, että Chicago Daily Tribune, yksi maan suurimmista lehdistä, ehti jo panna liikkeelle osan painoksestaan etusivun pääotsikkona ”Dewey löi Trumanin”.
Galluptutkimukset ovat tuosta ajasta tietysti kehittyneet, mutta tuoreempiakin esimerkkejä löytyy. Vuonna 1982 Kalifornian kuvernöörinvaalissa vielä ovensuugallupit näyttivät, että ihonväriltään musta Tom Bradley olisi voittanut. Bradley kuitenkin hävisi.
Selityksenä on yleisesti pidetty sitä, että ihmiset eivät halunneet esiintyä poliittisesti epäkorrekteina haastattelijoille. Uurnilla he eivät olleet äänestäneet mustaa miestä, vaikka kyselijöille niin väittivätkin.
Koska myös Obama sattuu olemaan musta, Bradleyn kohtalon toistumista pidetään mahdollisena. Tosin samoissa vuoden 1982 vaaleissa gallupit erehtyivät myös valkoisen miehen kohdalla, kun Jerry Brownia ei vastoin ennusteita valittukaan Kaliforniasta senaattiin.
Aliarvioivatko
gallupit McCainia?
Lisäjännitystä gallupnikkareille antaa se, että vaikka Obama on koko ajan johtanut, on vaihtelu mielipidetiedustelujen välillä ollut suurta. Samana päivänä on eri tutkimuslaitoksilta voinut tulla gallupeja, joista toisessa Obaman johto on yli kymmenen prosenttia, toisessa taas vain pari prosenttia.
Osa selityksestä liittynee siihen, miten eri tutkimuslaitokset käsittelevät kantaansa ilmaisemattomien osuutta. Osa johtunee siitä, minkälaisia korjauskertoimia ne käyttävät.
Jotkut asiantuntijat katsovat, että gallupit systemaattisesti aliarvioivat McCainin kannatuksen. Tämä johtuisi siitä, että Obaman kannattaminen on nyt ”muodikasta” ja McCainin kannattajat välttäisivät siksi keskimääräistä enemmän ilmaisemasta kantaansa haastatteluissa.
Tätä ilmiötä kutsutaan ”vaikenemisen kierteeksi” (spiral of silence). Mutta toisaalta politiikassa tunnetaan yleisesti myös bandwagon-ilmiö: ihmiset lähtevät mielellään äänestäjiksi sellaisen ehdokkaan kelkkaan, joka on alkanut näyttää voittajalta.
Ensikertalaisia on tänä vuonna rekisteröitynyt poikkeuksellisen paljon äänestäjiksi ja myös ennakkoääniä on annettu paljon. Yleisten arvioiden mukaan demokraatit menestyivät näissä molemmissa merkittävästi republikaaneja paremmin. Erityisesti nuoret ja mustat ovat lähteneet innolla liikkeelle.
Mutta onko innokkaimpien demokraattien pajatso tyhjentynyt jo ennakkoäänestyksessä? Kömpivätkö konservatiivit sittenkin, vaikka ehkä vähän haluttomastikin, varsinaisena vaalipäivänä McCainin tueksi?
Vai yllättääkö Obama
voittonsa suuruudella?
Suurista gallupintekijöistä ilmeisesti vain ABC ja Washington Post keräävät tietoja myös matkapuhelimiin soittamalla. Muut soittavat edelleen – yllättävää kyllä – pelkästään lankapuhelinnumeroihin. Tämä voi aiheuttaa systemaattista aliarviointia Obaman kannatukselle, koska nuoret vanhempia useammin käyttävät pelkästään kännykkää.
On mahdollisuuksien rajoissa, että McCain vielä yllättää. Mutta yhtä lailla on mahdollista, että Obaman voitto onkin jopa yllättävän suuri. Ennakkoarvioiden mukaan äänestysprosentti saattaa ylittää modernien aikojen ennätyksen, vuodelta 1960 peräisin olevan 64 prosenttia.
Maanantaina julkaistu Washington Postin gallup kertoo, että Obamaa pidetään parempana mm. talouden hoitamisessa sekä yllättävästä kriisitilanteesta selviämisessä. Obama onnistui ilmeisesti tv:n vaaliväittelyissä luomaan uskottavuuden kriisiajan johtajana ja kumoamaan väitteen kokemattomuudestaan.
Vaalien tuloksena demokraatit saattavat saavuttaa vahvemman mandaatin kuin kumpikaan suurpuolueista kokonaiseen sukupolveen: Obama presidenttinä, entisestään kasvanut enemmistö edustajainhuoneessa ja määräenemmistö (vähintään 60 paikkaa) senaatissa.
uutiskirje 
