Yhdysvaltain uusoikeiston ideologinen ristiretki jatkuu nyt kotirintamalla
Keskiviikkona kongressille liittovaltion tilasta puhuneen presidentin tärkein sanoma oli odotetusti eläkejärjestelmän muuttaminen.
Bush aikoo jäädä historiaan ensimmäisenä presidenttinä, joka uskaltaa koskea Franklin Delano Rooseveltin vuonna 1935 läpi ajamiin sosiaaliturvalakeihin, jotka ovat turvanneet eläkkeen kaikille työtätekeville amerikkalaisille.
Demokraateille New Dealin osana syntynyt työeläkejärjestelmä on pyhä. He pitävät sitä puolueen suurimpana aikaansaannoksena, jota puolustetaan viimeiseen hengenvetoon.
Pelastusrintamaan on liittynyt suuri ja mahtava 35 miljoonan jäsenen eläkeläisjärjestö AARP ja 13 miljoonainen keskusammattiliitto AFL-CIO. Mukaan on tulossa jopa republikaanien kansanedustajia, jotka kalastelevat eläkeläisten ääniä ensi vuoden täytevaaleissa.
Kriisistä yhtä mieltä
Yhdysvalloissa työntekijät maksavat palkoistaan 6,2 prosenttia valtion eläkerahastoon. Työnantajat kattavat toisen puolen 12,4 prosentin regressiivisestä työeläkemaksusta, jota kerätään 90 000 dollarin vuosituloihin asti. Rahasto maksaa nykyisin eläkkeitä 45 miljoonalle amerikkalaiselle.
Eliniän piteneminen ja syntyvyyden väheneminen on luonut myös Yhdysvalloissa uhkakuvan, jonka mukaan eläkkeiden saajia on pian enemmän kuin niiden maksajia, kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään tämän vuosikymmenen lopulla.
Kun vuonna 1935 yhtä amerikkalaista eläkeläistä elätti 15 työntekijää, siihen liikenee nykyisin enää kolme ja kolmen vuosikymmenen kuluttua kaksi. Tämä johtaa ajan mittaan rahaston tyhjenemiseen, ellei työeläkemaksuja koroteta tai eläkkeitä pienennetä.
Eläkejärjestelmää uhkaavasta rahoituskriisistä ei Yhdysvalloissa ole suurempaa erimielisyyttä. Sen mittasuhteista ja hoitamisesta Bushin hallinto ja oppositiossa olevat demokraatit ovat jyrkästi eri linjoilla. Presidentti vaatii järjestelmän radikaalia rakennemuutosta, kun demokraatit tyytyisivät sen paikkaamiseen.
”Matkalla konkurssiin”
Bush julisti taas keskiviikkona, että Yhdysvaltain eläkejärjestelmä on matkalla konkurssiin, joka hänen mielestään on edessä viimeistään vuonna 2042.
Taustalla on hallituksen nimittämän rahaston hoitokunnan arvio, jota demokraatit pitävät turhan pessimistisenä. Heidän mielestään Bush maalaa eläkekriisistä yhtä valheellista uhkakuvaa kuin Irakin olemattomista joukkotuhoaseista. He nojaavat kongressin tilitoimiston CBO:n arvioon, jonka mukaan nykyinen eläkejärjestelmä toimii pienillä korjauksilla hyvinkin seuraavat 75 vuotta.
Hoitokunnan mukaan jo vuonna 2018 eläkerahastosta menee rahaa ulos enemmän kuin sitä tulee sisään. Nykyisen tasoisia eläkkeitä voidaan kuitenkin maksaa vuoteen 2042, sillä rahastolla on 1 500 miljardin dollarin kirjanpidollinen ylijäämä. Ongelmana on se, että eläkerahat on lainattu valtiolle, joka voi palauttaa ne vain veroja korottamalla.
Bush ja demokraatit ovat yhtä mieltä siitä, että eläkerahastoa uhkaavan vajeen kattamiseen pitäisi jostain löytää 3 700 miljardia dollaria. Demokraatit hoitaisivat asian nostamalla työeläkemaksua aseittain, niin että se on 15 prosenttia palkasta vuonna 2075.
Bush kieltäytyy ehdottomasti maksun korottamisesta. Hän lupasi keskiviikon puheessaan kannattaa kaikkia muita demokraattien ehdotuksia, joihin kuuluu mm eläkeiän korottaminen, suurituloisten etujen karsiminen ja eläkkeiden irrottaminen palkoista.
Amerikkalaisten eläkeikä on nykyisin 67 vuotta. Sitä korotettiin yhdessä työeläkemaksun kanssa, kun kädestä suuhun elänyt työeläkerahasto oli vuonna 1983 konkurssin partaalla.
Vaje tullaan kattamaan sitomalla eläkkeet suomalaiseen tapaan elinkustannusindeksiin, mikä eri arvioiden mukaan pudottaisi ne 20 prosenttiin palkasta vuonna 2027. Nyt amerikkalaisten työeläke on keskimäärin 42 prosenttia palkasta.
Valtio kuorii kermat
Bushin eläkeremontin radikaalein osa on järjestelmän osittainen yksityistäminen – ”henkilökohtaistaminen”, kuten republikaanit sanovat. Presidentin mallissa kolmasosa eläkemaksuista ohjattaisiin sijoitustileille, jotka ovat nimellisesti yksityisiä, mutta käytännössä valtion tiukassa hallinnassa.
Yksityistämistä ei perustella kassavajeen paikkaamisella, vaan suuremmalla tuotolla, joka korvaisi leikatun indeksin eläkeläisille aiheuttamat menetykset. Rahasto saa omistamistaan valtion obligaatioista nyt kahden prosentin tuoton, kun osakkeet ovat viime vuosina tuottaneet kymmenisen prosenttia vuodessa.
Remontin perimmäiset tavoitteet ovat ideologisia. Bushin takana oleva uusoikeisto rakentaa Yhdysvaltoihin ”sijoittajien kansakuntaa”, joka äänestää mieluimmin republikaaneja kuin demokraatteja.
Yksityistämisen puolesta ovat innolla lobanneet Wall Streetin sijoituspankkiirien rahoittamat painostusryhmät. Yksityistäminen siirtäisi kymmenessä vuodessa rahastosta pörssiin 2 000 miljardia dollaria. Vaje hoidettaisiin tekemällä uutta velkaa, jos sitä nykyisen 8 000 miljardin päälle jostain vielä saa.
Bushin mukaan sijoitustileille kertyy ”pesämuna”, jonka eläkeläiset voivat siirtää vaikka lastenlapsille. Suurin perillinen on kuitenkin valtio, jonka taskuihin jää yli 70 prosenttia sijoitustilien tuotosta. Demokraattien mielestä kysymyksessä on pakkolaina, josta valtio kerää kolmen prosentin varman tuoton, kun eläkeläisen osuus on suhdanteiden armoilla.
Retoriikasta riisuttuna Bushin malli ei lopulta paljoakaan poikkea demokraattien aiemmasta eläkepolitiikasta. Presidentti Bill Clinton yritti sijoittaa osan eläkerahoista osakkeisiin, mutta republikaanien hallitsema kongressin edustajainhuone kaatoi hankkeen.
Republikaanien mielestä Clintonin hallitus olisi päässyt manipuloimaan eläkerahoilla pörssiä. He eivät ole kertoneet, miten tämä ongelma aiotaan ratkaista presidentti Bushin osalta.
uutiskirje 
