Hallitus istui kaksi päivää miettimässä lamalääkkeitä. Aivomyrskystä löytyi muutamia keinoja, joita ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua hyviksi ideoiksi. Varsinaisia lamalääkkeitä politiikkariihen kannanotossa on vähän, enemmänkin hurskaita toiveita sekä epämääräisesti ja huonolla suomen kielellä kirjoitettuja aikomuksia.
Päällimmäiseksi laman torjuntakeinoksi hallitus tarjoaa eläkeiän korottamista. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä itse taantuman kanssa, vaan hallitus selvästi käytti otollista tilaisuutta hyväkseen. Hallitus löysi ikääntyneistä ihmisistä yhden taantuman jälkilaskun – valtion velan – maksajan. Näiden ikääntyvien ihmisten maksettavaksi tulevat myös tänä vuonna toteutettavat hyvätuloisten verohelpotukset, joiden perumista hallitus tuskin edes harkitsi.
Eläkkeitä nimenomaan leikataan, vaikka pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) onkin vannonut ja vakuuttanut, ettei hänen hallituksensa tee leikkauslistoja.
Eläkeikään kajoaminen on muutenkin hyvin arveluttavaa politiikkaa. Asiantuntijat eivät usko hallituksen päätöksen edes merkittävästi lisäävän työurien pituutta, mutta lisäävän kuntoutus- ja muita kustannuksia. Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämispäällikkö Tiina Pensolan mukaan vain noin puolet 63–67-vuotiaista suomalaisista on työkykyisiä. Joillakin raskailla fyysistä kuormitusta vaativilla aloilla tilanne on vielä tätäkin huonompi. Eläkeiän nosto paljastaa sen, kuinka kauas arkitodellisuudesta ministerit ovat erkaantuneet.
Toivottavasti hallitus kuitenkin lunastaa lupauksensa edistää työssäjaksamista, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakin.
Hallitus haluaa nuorten opiskelevan nykyistä tehokkaammin ja nopeammin, vaikka kaikilla ei siihen ole taloudellisia tai muita edellytyksiä. Opiskelijat halutaan entistä ahtaampaan opiskeluputkeen. Samaanhan tähtää myös yliopistolain uudistus. Mitähän tarkoittaa lupaus opintotukijärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta – keppiä vai porkkanaa? Pakottamalla harvoin saadaan tuloksia. Opiskelijat tarvitsevat motivaatiota lisääviä kannustimia.
Työtä vailla olevien, varsinkin syrjäytymisvaarassa olevien nuorten miesten auttamiseksi hallitus ei ole löytänyt muuta kuin vanhan tutun keinon: asiaa selvittämään perustetaan työryhmä.
Kuntatalouteen politiikkariihi tuo hieman helpotusta. Kunnat saavat hiukan isomman potin yhteisöveron tuotosta kuin tähän asti ja myös valtionosuuksia lisätään tilapäisesti. Kiinteistöveron korotus auttaa myös kuntia, mutta merkitsee samalla tavallisten kuntalaisten verotuksen kiristymistä.
Politiikkariihen tuotokset kertovat konkreettisesti sen, että hallitukselta puuttuu akuutti kyky elvyttää taloutta ja myös halu suitsia kasvavaa eriarvoisuutta. Valtaa sillä olisi, mutta ei tahtoa.
Eläkepäätöksillään hallitus kaiken lisäksi ehdoin tahdoin astui työmarkkinajärjestöjen varpaille. Tämän suuruusluokan asioista on viime vuodet ollut tapana neuvotella eri osapuolten kesken. Työnantajat lopettivat tulopoliittiset ratkaisut. Haluaako Vanhasen hallitus jäädä historiaan hallituksena, joka romutti Suomen oloissa hyvin toimineen kolmikantaisen neuvottelujärjestelmän?
uutiskirje 