Ilmastonmuutoksewn ratkaiseminen on planeettamme suurin ongelma. Tästä on tiedeyhteisö ja johtavat poliitikot yksimielisiä. Ongelma on vain sanojen ja tekojen ristiriidassa.
Euroopan unioni on toiminut ilmastonmuutoksen veturina. Kioton sopimuksen (1997) jälkeisissä YK:n ilmastosopimuksen osapuolikokouksessa EU:n rooli on ollut merkittävä.
Nyt tilanne on uusi, USA on mukana oikeiston ja Bushin kivihiilenmustan kauden jälkeen. Samalla ilmastonmuutos kiihtyy nopeudella, jota ei ole osattu ennakoida.
EU:n sitoumus alentaa kasvihuonekaasupäästöjä vuoden 1990 tasosta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä on muihin maaryhmiin verraten edistyksellinen. Kuitenkaan edes EU:n ilmoittava valmius vähentää päästöjään 30 prosentilla muiden maaryhmien tullessa mukaan ei riitä. Ilmastotieteen mukaan vuonna 2020 päästöjen tulee olla 35–40 prosenttia pienemmät kuin vuonna 1990, muuten ilmastoa alkaa säädellä itseään vahvistava noidankehä.
Oma uskottavuutemme ei ole korkealla. Eduskunnan käsittelyssä oleva ilmasto- ja energiastrategia vähentää päästöjämme vain viidellä prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan puuttuva 15 prosentin päästövähennys saadaan rakentamalla kuudes, 1 600 MW:n ydinvoimala. Ministeriö ei tosin pysty osoittamaan ydinvoiman rakentamisen ja hiilidioksidipäästöjen vähenemisen välistä yhteyttä.
Energiateollisuus tarvitsee hiililauhteensa, joka määrittää sähkön hinnan Pohjoismaiden sähkömarkkinoilla. Samoin sähköä tuodaan Venäjältä aina kun se on teollisuudelle edullista.
”Viiden prosentin selvitys” annettiin myös kirjallisena ympäristövaliokunnalle 20. maaliskuuta ministeri Pekkarisen ollessa paikalla. Selvitys osoittaa, ettei ilmasto- ja energiastrategia ole ilmastostrategia ollenkaan: se on ydinvoiman rakentamisen strategia. Tällä keisarilla ei ole vaatteita.
uutiskirje 
