Avartavan mielenkiintoisessa haastattelussa (VL 17. 4.) imagotutkija Erkki Karvonen totesi, että Kokoomuksen imagon rakentamisessa on käytetty taitavasti muun muassa ironiaa.
Näin on, koska oikeisto ei itse asiassa tunne muuta huumorin lajia kuin kyseisen vinon hymyn eli ironian. Yläluokka on kautta aikojen sysännyt ääneen nauramisen (hampaittensa paljastamisen ilon merkkinä), rahvaalle ja muille yksinkertaisille. Naurun pidättäminen vinon hymyn asteella on ollut osoitus ylempiarvoisesta kultivoituneisuudesta.
Ironiahan tarkoittaa epäsuoraa ivaa ja pilkkaa, sanojen käyttöä päinvastaisen merkityksen ilmaisemiseen. Huumori sisältää aina myös myötätuntoa, jota ironiassa ei ole.
Ironian lisäksi tilannekomiikka ja farssi ovat olleet porvariston lempilapsia huumorin saralla. Mutta enää ei porvaristolla ole niihin oikein varaa, koska porvaristo esittää omaa farssiaan omasta menneisyydestään tekemällä omasta historiastaan vahakabinetin naamiaiset.
Kyynikon tavoin ironikko metsästää naurettavuuksia olemalla häpeilemätön paljastaja suojellakseen selustansa ja kätkeäkseen äänettömän vinosti hymyillen sielunsa tulehduspesäkkeet.
Tätä taustaa vasten voikin kysyä vanhan vitsin tavoin, mitä yhteistä on syövällä ja kokoomuksen yhteiskuntapolitiikalla ja huumorintajulla?
Syöpä kehittyy.
Leikki, riemuitseva elämä, on elämän myönteinen puoli, joka luo vastapainon välttämättömyyksille, ponnisteluille ja pakoille.
Filosofi Platon totesi 2 400 vuotta sitten: ”Jumalten vaunut kulkevat kevyesti, helposti.”
Näin leikillisen kepeään arjen elämänasenteeseen Kokoomus tuskin on meitä kaikessa ironisessa kepeydessään kuitenkaan johdattelemassa.
Valitettavasti.
uutiskirje 
