Marxin ja Engelsin Manifestin alkusanoja mukaillen voi todeta, että Suomessa liikkuu nyt köyhiä vainoava haamu. Haamun lyömiseksi pyhään ajojahtiin köyhien vainoajaa vastaan ovat ryhtyneet Erkon konsernin johto ja Alman päälliköt kautta maan, MTV3 ja maksukanavat, populistiset kristilliset ja perussuomalaisten puheenjohtaja. Köyhiltä viimeisenkin leipäpalasen vievän haamun nimi on mediamaksu.
Tuollaiseltahan se nyt näyttää. Kaupallisen median masinoimassa mediamaksu-mylläkässä jää kokonaan sivuun se, että noin kahden miljoonan 224,30 euron televisiomaksun maksaneen suomalaisen vuotuinen maksu alenee 175 euroon.
Mitä sillä sitten saa. Yleisradion televisio-ohjelmat useilta kanavilta ja lisäksi (mikä sekin on tässä mylläkässä jäänyt huomiotta) Ylen monien radiokanavien ohjelmat. Niihin kuuluvat myös erittäin suosittujen alueradioiden lähetykset eri puolilla maata.
Lapin radion päivittäinen kuuntelijaosuus on jopa yli 60 prosenttia väestöstä ja myös Radio Perämeri pääsee lähes samaan kuuntelijaosuuteen. Kaupallisen sähköisen median puolella Maikkarin pohjoisimman toimittajan (yksikössä) pääpaikka taitaa olla Oulussa.
Eivät mediamaksuhaamun metsästäjät halua siirtää Yleä kerralla muinaismuistojen museoon rukin ja pronssikirveen vierelle. He haluavat kaventaa asteittain Ylen reviiriä. Tähän pääsemiseksi kaupallinen media tekee kaikkensa saadakseen Ylen rahoituksen valtion budjettiin.
Se tarkoittaisi Yleisradion tapaiselle isolle ja pitkiä projekteja tekevällä toimijalle toivottoman lyhyttä suunnittelujaksoa. Budjettirahoitus merkitsisi myös joka elokuussa toistuvaa hirmuista rähinää Ylen seuraavan vuoden rahoista. Ne riippuisivat kulloisestakin hallituksesta. Kun valtiontalouden velkaantumisen vuoksi edessä on joka tapauksessa kovia toimia koskivat ne vääjäämättä myös budjettirahoitteista Yleä.
Juuri sitä kaupalliset mediat haluavatkin. Ylen talouden kestävästi turvaavaa mediamaksua vastaan hyökkäämällä ne pyrkivät kasvattamaan omia bisneksiään.
Jotkut vasemmistolaiset taas arvostelevat mediamaksua sillä perusteella, että se on tasasuuri kaikille asuntokunnille. Heidän esittämänsä tulojen mukaan nouseva mediamaksu olisi kuitenkin ongelmallinen samasta syystä kuin budjettirahoitus. Sen tuomaa seuraavan vuoden kokonaistuottoa kun kukaan ei etukäteen tietäisi. Lamakaudella se pienenisi, joten taas oltaisiin tilanteessa, jossa Ylen toimintoja pitäisi supistaa samalla tavoin kuin kunnat verotulojen pudotessa hakevat nyt säästöjä heikentämällä peruspalveluita.
Jokaiselta verotettavaa tuloa saavalta perittävään ja tulojen mukaan kiristyvään mediamaksu-malliin liittyy muitakin ongelmia. Niihin kuuluu se, että kotitalouksien kokonaismaksu vaihtelisi sen mukaan montako tulonsaajaa taloudessa on.
Yhden työntekijän taloudessa mediamaksu olisi pienempi kuin kahden työntekijän taloudessa. Kolmen kohtupientä verotettavaa tuloa saavassa taloudessa mediamaksu nousisi paljonkin nykyistä televisiomaksua korkeammaksi. Kannattaa huomata sekin, että useamman päällekkäisen progressiivisen veron perintä voi johtaa isoihin hyppäyksiin kokonaisverotuksessa keskimääräisissäkin tuloissa.
Mediamaksu on vuoden 2011 alusta 14,50 eroa kuukaudessa. Silla rahalla saa ostetuksi kymmenkunta iltapäivälehteä kuussa. Kaikkein pienituloisimmille mikä tahansa menoerä on hankala ja siksi vasemmiston vaatimuksena on perusetuuksien välitön korottaminen. Myös verotuksen perusvähennystä tulee nostaa tuntuvammin kuin mitä hallitus aikoo vuoden 2010 alusta tehdä.
Pitää tarkistaa myös toimeentulotukilakia siten, että mediamaksu ei lueta televisiomaksun tavoin perusosaan kuuluvaksi vaan se vähennetään toimeentulotukea hakevan bruttotulosta nettotuloa määriteltäessä. Näin kaikkein huono-osaisimmatkin saavat mediamaksunsa maksetuksi.
Yleisradio on ollut vasemmiston suojeluksessa koko sotien jälkeisen ajan. Niin sen kuuluu olla nyt ja vastakin, koska minkäänlaista korvaajaa Ylelle ei ylikansallisen viihdevyöryn oloissa ole näkyvissä.
uutiskirje 
