Aletaanpa selventävällä kaskulla: kun Suomi hyökkäsi Saksan liittolaisena Neuvostoliittoon 1941 tapahtui, että Englanti julisti sodan Suomelle. Seuraa tekivät sen dominot Etelä-Amerikasssa. Korsussa kuunneltiin radiota. Siellä kerrottiin Nicaraguan julistaneen sodan Suomelle. Korsussa oli hiirenhiljaista. Lopulta joku virkkoi: ”Minkähänlaiset kokardit niillä on?”
Asiaa voi verrata jossain mielessä USA:n sotiin.
Sodan kohteena olevien maiden kulttuuri on varmasti amerikkalaispojille aivan yhtä tuntematonta.
Hyvän kuvan antaa menevä tv-sarja. Huippuunsa koulutettuja hyvin varustettuja sotilaita. Varusteet kuin avaruussodasta. Jos vastusta on, tilataan puhelimella valtaisa tykistökeskitys. Kaiken varmentavat Apashi-taisteluhelikopteri valtavalla tulivoimallla. Jos vielä jotain vastarintaa ilmenee, niin tilataan miljoonia dollareita maksava Tomahawk-risteilyohjus johonkin kylärettelöön.
Ei ihme, jos tilanne on jollain tavalla sitten rauhoittunut. Amerikkalaispojat ovat varmasti kunnon veikkoja. Mutta, mutta. Sopii epäillä heidän käsityksiään ”rättipäistä”. Millähän aikavälillä tuo kulttuurien yhteentörmäys korjaantuu?
Monenmoisella tekniikalla varmasti tilanne Afganistanissakin jotenkin väliaikaisesti paranee. Tilanne on tietysti yhtä mahdoton kun suomalaisjermun ja nicaragualaisen sotilaan välinen hypoteettinen sota!
Kyllä kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan. Onneksi suomalaispojat ovat rauhanomaisissa tehtävissä. Tähän mennessä amerikkalaiset ovat hoitaneet sodankäynnin. Sota ”voitettiin” pudottamalla valtaisista B-52 pommareista pommeja kymmenen kilometrin korkeudesta.
Toivottavasti YK:n tehtävät ja sovittelut edistyvät Irakissa ja Afganistanissa.
uutiskirje 
