Europarlamentin vaalit käynnistyvät jo viikon päästä, kun ennakkoäänestys alkaa.
Kun Suomen paikkamäärä vähenee yhdellä, niin taistelu paikoista tiivistyy. Etukäteen onkin mielenkiintoista arvuutella, miten puolueet menestyvät.
Jos harrastaa puhdasta matematiikkaa, niin yhden ehdokkaan läpimenoon vaaliliitto tarvitsee noin 7,5 prosentin kokonaiskannatuksen. Paikka irtoaa kuitenkin tätä pienemmällä kannatusosuudella, koska pienpuolueille annetut äänet menevät hukkaan.
Viidessä vuodessa asetelmat ovat muuttuneet. Keskusta rymisteli 2004 vain hieman kokoomuksen takana 23,3 prosentin kannatuksella Anneli Jäätteenmäki valtakunnallisena ääniharavanaan (149 646 ääntä). Puolue sai parlamenttiin neljä edustajaa. Nyt kolmenkin läpisaaminen on kovan työn takana, sillä passivisuus sekä Timo Soinin seireenilaulut syövät keskustan kannatusta.
Jos keskustan kannatus jää alle 19 prosentin, kuten viimeisimmät gallupit osoittavat, niin se on puolueelle katastrofi. Yksi paikka menee varmasti ja toisenkin menettäminen on huulilla. Pääministeriinsä tyytymättömät keskustalaiset saattavat näpäyttää puoluejohtoa juuri nyt eurovaaleissa, joita iso osa heistä pitää vähemmän tärkeinä.
Keskustassa on jo painettu paniikkinappulaa. Jäätteenmäen nimen nostaminen vappuna esiin potentiaalisena presidenttiehdokkaana olikin taitavasti suunniteltu julkisuustemppu. Pätkäpääministeri nousi välittömästi galluppien kärkeen. Ehkä seuraavaksi puolue hehkuttaa Kauko Juhantalon hyviä koplaustaitoja, sillä ne ovat saattaneet kansalta jo unohtua.
Viisi vuotta sitten äänestysprosentti jäi 41,1:een. Äänestysaktiivisuus ratkaisee pitkälti puolueiden keskinäisen järjestyksen. Kokoomuslaiset ovat yleensä aina saaneet kannattajansa hyvin liikkeelle kaikissa vaaleissa.
Niin käy eurovaaleissakin ja kokoomus nostanee ääniosuutensa 23,7 prosentista yli 25:een. Seuraavatkin viisi vuotta Brysselin koneessa on varmat paikat neljälle kokoomusmepille, vaikka kokoomuksella ei nyt olekaan ehdolla viime vaalien ääriharavaansa Alexander Stubbia (115 224 ääntä) eikä myöskään lehdistön suosikki Viivi Avellania (8 148 ääntä).
Demarit säilyttänevät kolme paikkaansa, mistä he saavat ainakin osin kiittää muut kilpakosijat hylännyttä Mitro Repoa. Kun Isä Mitroa uhkaa kirkostaan erottaminen, jos hän uhmaa vuodelta 451 olevaa kirkon kanonista sääntöä, niin kansahan ihan kiusallakin äänestää hänet europarlamenttiin. Ero sinetöityy, kun ortodoksipappi astuu ”maalliseen virkaan”.
Vihreiden on kasvatettava aika reilusti ääniosuuttaan (10,4) viime vaaleista, jos he aikovat tuplata edustajamääränsä. Periaatteessa se on mahdollista, jos esimerkiksi kaikki vihreitä kunnallisvaaleissa äänestäneet lähtisivät vaaliuurnille.
Näin tuskin kuitenkaan tapahtuu, vaikka vihreät äänestävätkin eurovaaleissa muiden puolueiden kannattajia hanakammin. RKP jää väkisinkin ilman euroedustajaa. Puolueen rahkeet eivät yksinkertaisesti nyt omin voimin riitä.
Perussuomalaisten kannattajat ovat visaisen pulman edessä. Suuri johtaja Timo Soini hallitsee puoluettaan niin suvereenisti, että ihan läheltäkään ei löydy hänen veroistaan. Suurten johtajien katveessahan ei yleensä ruoho kasva.
EU-vastustajana ja Nato-kannattajana tunnettu Soini on nyt matkalla Brysseliin, joten puolue jäänee kotimaan politiikassa ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin saakka pääosin ensimmäisen varapuheenjohtajan komentoon. Mutta ei hätää, sillä johtoon nousee jo kyntensä linjanvetäjänä näyttänyt puolueen kakkosmies, kansanedustaja Pentti Oinonen.
Eduskuntavaalien jälkeen perussuomalaiset sitten menettävät meppipaikkansa ja europarlamenttiin nousee mestarikävelijänäkin tunnettu Sari Essayah. Vai milloin olette kuulleet kristillisten hävinneen jossakin vaaliliitossa keskittämiskisan? Kahta paikkaa vaaliliitto tuskin saa, vaikka lähelle pääseekin.
Vasemmistoliitolla on tiukka paikka. Viime eurovaaleissa puolue sai tasan 151 316 ääntä ja 9,1 prosentin kannatusosuuden. Esko Seppänen oli silloin puolueen ehdoton ääniharava 72 401 äänellään ja toiseksi eniten ääni keräsi Outi Ojala (37 053).
Nyt puolueen tilanne on toinen. Seppäsen kaltaista kärkiehdokasta ei ole, vaan kaikilla ehdokkailla on mahdollisuus vallata ykköspaikka.
Kun etukäteen selkeää suosikkia ei ole, niin se aktivoi ehdokkaiden taustajoukkoja. Sen verran tiukkaa kuitenkin on, että ilman niin sanottua kovaa jalkatyötä euroedustajan paikka voi jäädä saamatta.
lehti 