Viime viikonloppuna Helsingissä järjestettiin nyt jo kymmenennen kerran Maailma kylässä -festivaali. Se keräsi jälleen kerran ennätysyleisön. Järjestäjien mukaan kävijöitä oli vähintäänkin 65 000. Helsingin tapahtuma on lajissaan ainutlaatuinen niin ohjelmatarjonnaltaan kuin tunnelmaltaankin.
Suomen kieli voi joskus olla mielenkiintoisen kaksimielinen. Maailma kylässä -festivaalinkin voi nimensä puolesta ymmärtää ainakin kahdella tavalla – ehkä useammallakin.
Lähestymistapa riippuu vähän ihmisestä itsestään. Voimme ajatella, että maailma on tullut kylään ikään kuin se olisi vain vieraanamme yhden ohikiitävän keväisen viikonlopun ajan. Maailma käy kylässä ja lähtee sitten pois sinne jonnekin…
Jos ajattelemme näin, niin ajattelemme maailmaa (siis muualta päin tulleita ihmisiä) tuttuina tai myös outoina vierailijoina. Jotkut varsinkin monet festivaaleilla esiintyneet olivatkin täällä vain käymässä.
Maailman metropoleihin verrattuna Helsinkiä voi pitää myös ”kylänä”, jossa maailma on mukana koko ajan osana kylää sen toimintoja ja elämää.
Maailmalta eli rajojemme ulkopuolelta tänne muuttaneet ovat tänä päivänä yksi olennainen osa melkeinpä kaikkia kyliämme – niin Helsinkiä kuin muitakin pikkukyliä. Mitä niitä nyt onkaan: Turku, Ähtäri, Nurmijärvi, Kouvola, Lapua, Kilvakkala, Kokkola, Kauniainen…
Ruotsin kieli on suomea tietyssä mielessä yksiulotteisempi, sillä Maailma kylässä kääntyy toiselle kotimaiselle ”Världen i byn” eli ”maailma kylässä” siis sen kylän sisässä, osana sitä.
Maailma kylässä on tapahtuma ainutlaatuinen. Parin päivän aikana voi tutustua, vaikkakin pintapuolisesti, aika moneen kulttuuriin. Mukana tapahtumassa oli toimintaansa esittelemässä lukematon joukko (noin kolme sataa!) kotimaisia kansalaisjärjestöjä, joilla yhdistävänä punaisena lankana oli maailman parantaminen. Onneksi heitä on! Silloin on toivo menetetty, kun maailmanparantajat joutuvat lyhtyjen kanssa etsimään toisiaan.
Festivaali lisää suomalaisten tietoa muiden maiden kulttuureista, kehitysmaista ja kansalaisjärjestöistä. Maailma kylässä -tapahtuma olisikin ollut vallan erinomainen koulutuspaikka kaikille maahanmuuttajakammoisille ihmisille.
Voi olla, että heitä siellä olikin, vaikka väentungoksessa heitä oli vaikea joukosta erottaa. Eivät he ainakaan ääntä itsestään pitäneet.
Ehkä halla-ahot ja homma-nettiläiset eivät lopulta uskaltautuneet paikalle siksi, että he itse asiassa pelkäsivät. Olisihan voinut käydä niin, että he puolivahingossa olisivat saaneet jonkin sellaisen basiliskon, joka olisi karkottanut heitä riivaavan muukalaiskammon.
Ennakkoluulojensa riivaamat jäävät paljosta paitsi, kun eivät uskalla antautua edes vuoropuheluun. ”Maassa maan tavalla” -ajattelu sitoo silmät ja kuurouttaa korvat – ja kohta varmaan kolottaa selkääkin
Jo Maailma kylässä -festivaalin musiikkiohjelmiston kirjo kertoi, miten monesta eri näkökulmasta voi teemaa lähestyä. Yli 50 vuotta (!) lavoja ja muita tanssipaikkoja kiertänyt Eino Grön muun muassa esitti oman kommenttinsa esittämällä kappaleita maailman eri kolkilta
Maailma kylässä -festivaalin järjestelyistä on päävastuussa ollut Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ja rahoitusta tapahtuma sai nytkin niin ulkoministeriöltä kuin Helsingin kaupungiltakin.
Festivaaleilla julkistettiin myös eduskunnan aktiivisimmat maailmanparantajat eli ne, jotka ovat ahkerimmin edistäneet kehitysyhteistyötä ja reilua kauppapolitiikkaa. Eniten valintaraadin pisteitä keräsi ehkä yllättäen puolueensa muusta porukasta selvästi erottuneena kokoomuksen Pertti Salolainen. Hänen kintereitään kolkuttelivat vihreiden Pekka Haavisto, demarien Kimmo Kiljunen sekä Vasemmistoliiton Annika Lapintie ja demarien Jutta Urpilainen.
Puolueista eniten myönteisiä mainintoja keräsi muuten eduskuntaryhmän kokoon suhteutettuna Vasemmistoliitto reilusti ennen vihreitä.
uutiskirje 