Politiikkaan kuuluvat aina puheet paremmasta maailmasta ja muutoksen mahdollisuudesta. Varsinkin vaalien alla näitä puheita ja lupauksia riittää välillä kyllästymiseen asti. Myöhemmin vaalien jälkeen arki näyttää jatkuvan entisellään, puheet valinnoista ja vaihtoehdoista leimataan pelkäksi äänten kalasteluksi.
Miten muutosta haluavien kansalaisten tahto voisi näkyä EU-mittakaavan päätöksenteossa, kun sille tuntuu olevan vaikea saada vastakaikua edes kotikunnassa? Voiko EU:n kaltaista koneistoa mikään kääntää?
On helppo ymmärtää, mistä ihmisten voimattomuuden tunne ja siitä seuraava passiivisuus EU-politiikassa tulee. Ehkä enemmän kuin koskaan, se olisi kuitenkin nyt pystyttävä voittamaan. Juuri nyt ja juuri EU-politiikassa muutos on aidosti mahdollinen.
Euroopan unioni on poliittinen rakenne, joka on vasta muotoutumassa. Nykyinen unioni on jotain aivan muuta kuin sitä edeltänyt EY, eikä kukaan tiedä, mitä EU on kymmenen vuoden päästä.
Tärkeää ja olennaista on muistaa, että EU ei kehity omien lakiensa mukaan. Unionin tähänastisesta historiasta voidaan kyllä osoittaa erilaisia kehityskaaria, mutta tulevaisuus on joka tapauksessa eurooppalaisten ihmisten käsissä. EU:n tulevaa olomuotoa ei ole ennalta määrätty, vaan se syntyy ihmisten välisen yhteistyön, neuvottelun ja kamppailunkin tuloksena.
Parlamentin
valta kasvaa
Missä niitä tulevaisuuden Eurooppaa rakentavia neuvotteluita ja kamppailuja sitten käydään? Lukemattomissa paikoissa: kaikkialla missä eurooppalaista politiikkaa tehdään. Parlamenttivaalien lähestyessä on kuitenkin tärkeä korostaa, että Euroopan parlamentti on tänään merkittävä eurooppalaisen politiikan areena.
Parin viime vuosikymmenen aikana EU ja Euroopan parlamentin asema on muuttunut radikaalisti. EU tuottaa jatkuvasti eurooppalaisten elämään vaikuttavaa lainsäädäntöä ja valtaosassa tätä päätöksentekoa parlamentti on jäsenmaita edustavan neuvoston kanssa tasavertainen lainsäätäjä. Mikäli EU:n perussopimuksia uudistava Lissabonin sopimus tulee voimaan, parlamentin asema vahvistuu entisestään.
Nykyisen vaalikauden loppuessa monet EU:ta seuraavat asiantuntijat ja toimittajat ovat arvioineet istuvan europarlamentin työn tuloksia. Arviot tulosten laadusta vaihtelevat, mutta yhdessä asiassa asiantuntijat ovat hyvin yksimielisiä: Viimeistään tällä kaudella parlamentti otti paikkansa EU-politiikan ytimessä.
Kuluneella kaudella parlamentti on useammassakin tärkeässä lainsäädäntöhankkeessa näyttänyt niin komissiolle kuin neuvostollekin kaapin paikan. Viimeksi näin kävi vuosikaudet viilatun työaikadirektiivin kanssa, kun parlamentti ei kovasta paineesta huolimatta päästänyt työntekijöiden oikeuksia heikentävää direktiiviehdotusta toteutumaan. Työelämän asioissa parlamentti onkin toistuvasti estänyt työntekijöiden kannalta huonojen säädösten läpimenon.
Euroopan parlamentin kasvanut valta näkyy siinäkin, että yksittäisten parlamentaarikkojen äänestyskäyttäytymistä on jo Suomessakin alettu seurata entistä tarkemmin. Esimerkiksi pääministeri Matti Vanhanen moitti suomalaisia europarlamentaarikoita. Parlamentaarikoita, jotka erehtyivät olemaan työntekijän puolella. Myös vihreä työministeri Tarja Cronberg lobbasi työntekijöitä vastaan Brysselin käytävillä.
Onneksi valtaosa suomalaisista edustajista kuitenkin kaatoi yhdessä muiden kanssa komission ja neuvoston esityksen enimmäisviikkotyöajan nostamisen 65 tuntiin. Komissio ja neuvosto halusivat samaisessa työaikadirektiiviesityksessä, ettei päivystysaikaa katsottaisi työajaksi, vaikka työntekijä joutuisi päivystämään työpaikallaan. Kaikki tämä kertoo siitä, että mikkihiiriajat ovat ohi. Euroopan parlamentti on pakko ottaa tosissaan.
Talouskriisi avaa
uusia mahdollisuuksia
Maailmaa parhaillaan kurittava talouskriisi merkitsee työttömyyttä ja köyhyyttä sadoille miljoonille ihmisille ympäri maailman. Ankarimmin se kohtelee niitä, jotka ennestäänkin ovat heikoimmassa asemassa.
Samalla kun globaali talouskriisi on kiistatta katastrofi, se merkitsee kuitenkin myös mahdollisuutta. Kansainvälistä talouspolitiikkaa pitkään hallinnut vaihtoehdottomuus on nyt saanut kolauksen, josta se ei ainakaan ihan heti toivu. Ovi oikeudenmukaisemmalle politiikalle on vähintäänkin raollaan.
Euroopan parlamentin vaalit käydään siis tilanteessa, jossa uusliberalistisesta valtavirrasta poikkeavalla politiikalla on paremmat menestyksen mahdollisuudet kuin vuosikymmeniin. Helpolla politiikan globaali valtavirta ei kuitenkaan käänny. Tarvitaan päättäväistä ja hyvin koordinoitua edistyksellistä politiikkaa sellaisessa mittakaavassa, jota ei ennen ole nähty.
Haaste on siis valtava, mutta onneksi myös välineitä on – jos ne vain osataan ottaa haltuun. Aivan keskeinen väline paremman maailman rakentamiseen on tänä päivänä Euroopan unioni. Siksi Euroopan parlamentin vaalit on syytä nähdä paitsi arkisena vaikuttamisena meitä kaikkia koskeviin päätöksiin, niin myös ainutlaatuisena mahdollisuutena vaikuttaa maailmanpolitiikan ja – talouden suuntaan.
Eurooppalaisen
ay-liikkeen vaihtoehto
Eurooppalainen ay-liike lähtee uudistamman 15 kohdan julistuksella. Ammattiyhdistysliike taistelee finanssimaailman aiheuttamaa kriisiä vastaan. Kriisin voittaminen ei kuitenkaan riitä. Tulemme tarvitsemaan uutta sosiaalisempaa Eurooppaa.
Julistuksessa korostetaan mm. uutta yhdentynyttä Eurooppaa. Ay- liikkeen tavoitteena on aikaan saada uusi sosiaalinen sopimus. Sosiaalisopimuksen päätavoitteet kohdistu mm. työntekijöiden tarpeet huomioon ottavaan työaikaan. Osaaminen ja työuran aikainen mahdollisuus päivittää ammattitaitoa, tai vaihtaa ammattia antaa työntekijöille mahdollisuuden selvitä kriiseistä ja rakenteellisista muutoksista.
EU:n rakennerahastojen käyttöön uusiminen niin, että se tukee työllisyyttä ja sosiaalista hyvinvointia paremmin. Ilmastomuutos edellyttää, että investointien toteuttaminen kestävän kehityksen mukaisesti ja entistä enemmän hyödyntäen teknologian kehitystä. Ey- tuomioistuinten toiminta vaatii uudistusta, jossa sosiaalisen kehityksen tavoitteet huomioidaan.
Uuden, sosiaalisemman ja työntekijätkin huomioonottavaa uusi Eurooppa ei kuitenkaan etene, ellei EU parlamentissa ole enemmistö sosiaalisemman Euroopan puolustajia. Minkälaiseksi tulevaisuuden Eurooppa muodostuu, ratkaistaan vaaleilla. Käykää äänestämässä.
Kirjoittaja on SAK:n varapuheenjohtaja ja eurooppalaisen ay-liikkeen EAY:n hallituksen jäsen.
lehti 