Ajassa, jossa elämme luulisi vasemmistolaisilla arvoilla olevan menestymisen mahdollisuus politiikan kentällä. Mikä on mennyt pahasti pieleen, kun koko vasemmisto on poliittisessa kanveesissa. Tyrmäykseen johtanut kehityssuunta on ollut jokaisen nähtävissä vuosikaudet. Arjen suuria ongelmia yritettiin kyllä ratkoa, mutta liialla retoriikalla ja konkreettinen toiminta on kertakaikkiaan ollut liian laimeaa.
Ammattiyhdistysliike on tehnyt anteeksiantamattoman virheen konsensuspolitiikallaan, joka parina viime vuosikymmenenä ruumiillistui SAK:n edelliseen puheenjohtajaan Lauri Ihalaiseen. Tämä konsensus sekä käsittämätön integroituminen työnantajan tontille, mistä törkein esimerkki on Metalliliiton toiminta Euroopan suurimman harmaan talouden rakennustyömaan hankkimiseksi Suomeen.
Olkiluotoon nyt rakennettavan Suomen viidennen ydinvoimalan puolesta tehtiin aikanaan todella voimakasta käännytystyötä, jonka näkyvimmät päälobbarit olivat metalliliiton Erkki Vuorenmaa ja Matti Putkonen.
Kyseinen rakennustyömaa työllistää tällä hetkellä noin 4 000 ihmistä, joista suomalaisia joitakin satoja. Ylivoimaisesti suurin joukko rakentajista on Itä-Euroopasta ja he käytännössä työskentelevät kokonaan harmaan talouden puolella ns. lähetetyn työvoiman statuksella.
EU-vaaleissa sekä demareiden että Vasemmistoliiton ehdokasasettelu epäonnistui tässä yksilökeskeisyyttä korostavassa pelissä. Enemmän olisi pitänyt olla ”ykkösketjun” ehdokkaina. Demarit hukkasivat juurilleen paluun työväenpuolueeksi jättämällä valitsematta Erkki Tuomiojan puheenjohtajakseen, vaikka hän pari kertaa siihen tehtävään itseään tarjosi. Tämä euro-oikeistososialistinen ei kanna hedelmää Suomessa eikä Euroopassa.
Vasemmistoliitolla on selkeä vasemmistolainen ohjelma ja kyvykkäitä toimijoita, mutta reaalisosialismin varjo, millä vasureita hutkitaan joka suunnalta, on tehnyt tehtävänsä.
Pahasti on asiat pielessä, kun puolueet ylipäätään saivat vain 40 prosenttia äänestäjäkunnasta liikkeelle tärkeissä eurovaaleissa. EU-tasolla kun nyt päätetään näistä sisämarkkinoistakin, jotka määräävät muun muassa millä ehdoilla työvoima, pääoma ja tavarat liikkuvat unionin sisällä.
Seuraavan viiden vuoden aikana harmaa talouskin varmasti eskaloituu unionin alueella, koska ilmiö on oikeiston erityisessä suojeluksessa ja sehän vaalit voitti.
Jättisuurten osinkojen nostajathan nytkin pöydän puhdistivat ja käyttivät onnistuneesti keppihevosenaan oikeistopopulisteja, jotka ohjasivat jättimäiset talouskriisin ja harmaan talouden ongelmat pois poliittiselta agendalta. Suomessahan näitä edustavat perussuomalaiset.
Median sylivauva Timo Soini sai hyvin julkisuutta pintakysymyksiin sutjakkaasti vastailemalla. Yhdessäkään porvarimedian haastattelussa häntä ei vaivattu vaativimmilla politiikan sisältökysymyksillä, eikä vaadittu perusteltuja ratkaisuja ongelmiin. Muukalaisvihamielisyydellä höystetty maahanmuuttopolitiikka vei suhteettoman suuren osan vaalikeskusteluista, eikä näissäkään keskusteluissa pohdittu ilmiön syitä.
Vasemmiston uusi nousu, niin Suomessa kuin Euroopassa voi perustua ainoastaan vasemmistolaiseen politiikkaan, jonka kantavina tavoitteina ovat ympäristöasiat, ihmisoikeudet, prekariaatti, pääomaliikenteen säätely ja pimeän talouden minimoiminen.