Europarlamentaarikkomme Li Andersson ja tutkija Miika Tervonen ovat käyttäneet puheenvuorot sodasta, rauhasta ja demokratiasta. Kommentoin jo aiemmin Lin puheenvuoroa Vasemmisto.nyt-kirjoituksessani.
Miika Tervonen päättää kirjoituksensa toivomukseen: ”Puolustetaan demokratiaa siis paremmin”. Juuri niin! Mutta miten?
Kysymys ei ole vain demokratian, siis liberaalidemokratian puolustamisesta, ja antifasismista a la Li, vaan liberaalidemokratian syventämisestä ekologiseksi demokratiaksi, toisin sanoen että olemme kaikki mukana päättämässä mitä, miksi, missä, miten ja milloin tuotetaan ja kulutetaan, ja kuinka aiheutettu luontorasitus korvataan. Tällöin ei ole kysymys vain eikä ensisijaisestikaan Idästä ja Lännestä vaan Etelästä ja Pohjoisesta, elämäntavastamme.
Tervosen viittaaman Benjamin Tallisin ”uusidealistisen turvallisuuspolitiikan” kokemuksellisena lähtökohtana ja analyysin kohteena on rajaseutu (Borderscape) idän ja lännen välillä Keski- ja Itäisessä (Eastern) Euroopassa.
Kun ”kauppa, kauppa, kauppa” -politiikka ei onnistunut Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990- luvulla siirtämään Venäjän mittavia luonnonvarantoja Lännen kansainvälisen kaupan ohjaukseen, niin USA siirtyi ”valtio, valtio, valtio” -politiikkaan, joka otti ”demokratian” valtiolliseksi vientituotteeseen, siis eräänlaisen liberaalitelaketjupolitiikan: autoritaarisiksi luokitelluilla valtioilla ei ollut oikeutta itse määrittää omia intressejään ja kansallisia uhkiaan. Diplomatia oli siis turhanaikaista. Tämän ”uusidealismin” inhimillistä hintaa on sitten mitattu Ukrainan taistelukentillä ja 2.5.2025 Istanbulissa.
Trump myönsi Venäjälle puheoikeuden takaisin. Niinpä hän Putinin kanssa ryhtyi harrastamaan jakotaloutta alueelliselta pohjalta: tehkäämme USA:sta ja Venäjästä ”Great Again!” Se ei ole – tietenkään – mikään ratkaisu ekologiseen kriisiin. Päinvastoin se estää sen haasteisiin vastaamisen. Ratkaisu ei myöskään ole Euroopan talouden läpikotainen militarisoiminen, joka nyt on menossa.
Kysymys on kansalaisyhteiskunnan, valtion, reaalisen tuotannon ja rahoituksen keskinäissuhteista ekologisen realismin ehdoilla toteutettavassa kohtuutaloudessa: kohtuus kaikille, kaikkialla, kaikessa ja alati. Tarvitsemme siis progressiivista ulkopolitiikkaa, joka tunnistaa ja tunnustaa lähtökohdikseen ihmiskunnan kaksi akuuttia eksistentiaalista uhkaa: ydinaseet ja ekologisen katastrofin.
Matti Vesa Volanen
Vantaa