Pamfletisti vaatii rakenteiden uudistamista ja jäsendemokratiaa
Arja Alho (sd.) kirjoitti sosiaalidemokratian ja vasemmiston kriisiä ruotivan kirjansa paljon ennen eurovaalien veret seisauttavaa vaalitappiota, mutta se julkistettiin sopivasti muutama päivä vaalien jälkeen. Pitempään jatkunutta trendiä vahvistanut vaalitulos osoittaa Alhonkin virittämän keskustelun jälleen tarpeelliseksi.
Kovan tuulen varoitus -pamfletissaan (Like, into-pamfletti) valtiotieteen tohtori, entinen kansanedustaja ja ministeri yhdistää vasemmiston alamäen uusliberalismin läpimurtoon Suomessa sekä erityisesti puoluetoverinsa Paavo Lipposen johtamaan sateenkaarihallitukseen.
Alho itse istui samaisessa hallituksessa toisena valtiovarainministerinä. Hän ei tuomitse tuolloista laman jälkeistä leikkauspolitiikkaa kokonaan.
– Ei ollut paljon muita vaihtoehtoja kuin tehdä julkisen talouden tasapainotusohjelma. Piti hakea markkinoilta uskottavuutta. Oikeutus säästöille haettiin vaaleissa ja se tuli, hän puolustaa muun muassa lapsilisien ja opintotuen leikkauksia.
Myöhemmät lisäsäästöt, joilla leikattiin rajusti erityisesti kuntien valtionosuuksia Emu-kriteerien saavuttamiseksi, eivät Alhon mukaan olisi kuitenkaan enää olleet tarpeen.
Alhokin oli Euroopan talous- ja rahaliitto Emuun liittymisen kannalla, mutta katsoi, ettei lamasta toivuttaessa julkista velkaa olisi pitänyt väkisin painaa Emu-kriteerien edellyttämään alle 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Muiden maiden tavoin Suomikin olisi voinut luovia ja venyttää rajoja.
Lipponen
paukutti nuijaa
Emu-säästöjä kritisoidessaan Alho sai Lipposen raivostumaan. ”Lipponen ärisi, että talouspolitiikan linjasta puhuminen on puhetta profeetan parrasta ja sitä hän ei salli”, Alho kertoo kirjassaan. Hallituksen hyisen kokouksen jälkeen Alholle järjestettiin vielä samana iltana puhuttelu, johon osallistui maan talouspoliittinen kerma miltei kokonaisuudessaan.
Lipposen itsevaltainen johtamistyyli tulee muissakin yhteyksissä esiin. Kun kansanedustaja Virpa Puisto (sd.) sosiaalidemokraattisen hallitusryhmän kokouksessa vaati sitkeästi köyhyyspakettia vuoden 2002 valtion budjettiin, Lipponen käski häntä poistumaan. Puisto ei kuitenkaan suostunut lähtemään, ja lopulta kovan väännön tuloksena budjettiin saatiin vaatimaton 150 miljoonan euron köyhyyspaketti.
Keskustelun puute oli Alhon mukaan yksi Lipposen kauden perusongelmista.
– Keskusteleminen koettiin pitkästyttäväksi seminaarin pitämiseksi, ja tehokkuus oli sitä, että nuija paukkuu.
Ei Alhokaan loputtomia keskusteluja kaipaa, mutta politiikkaa pitäisi hänestä päivittää yhdessä vähän useammin kuin vain hallitusohjelmaa tehtäessä.
– Se oli keskusteluvaihe, ja sen koommin ei asioihin enää palattu.
Säästöjä tyhjillä
lupauksilla
Yleisemminkin yhteiskunnallinen keskustelu ja vaihtoehtojen esillä pitäminen kärsivät sateenkaarihallitusten aikana, Alho väittää. Hänen mukaansa tätä edesauttoi erityisesti Vasemmistoliiton ja Vihreiden ottaminen mukaan hallitukseen. Näin potentiaaliset kriitikot ikään kuin ostettiin hiljaisiksi.
Omaakaan vastuutaan ministerinä Alho ei kiistä.
– Olen myös itse syyllinen siihen, että köyhyys Suomessa kasvoi, hän tunnustaa.
Säästöjä perusteltiin tuolloin julkisista palveluista huolehtimisella.
– Sanottiin, että palvelut ovat hyvinvointivaltion ydintä, ne turvataan ja siksi pitää hyväksyä tulonsiirtojen leikkaukset. Kun talous menee paremmin, sitten voidaan korjata leikkauksia. Ei korjattu eikä palveluita turvattu, Alho toteaa.
Paluu
perusasioihin
Miten tämä kaikki sitten liittyy vasemmiston nykyiseen kriisiin? Alhon mukaan ihmisten luottamus vasemmistoon alkoi horjua sitä mukaa kun kuntapalvelut heikkenivät. Arkisten palvelujen rappeutuessa vasemmiston oli vaikea osoittaa ihmisille, mitä se vallassa ollessaan on tehnyt sosiaalisen oikeudenmukaisuuden eteen.
Omasta puolueestaan SDP:stä Alho toteaa, ettei se edes oppositiossa ole kyennyt luomaan itsestään riittävän uskottava kuvaa julkisten palvelujen ja hyvinvointivaltion puolustajana.
Mikä neuvoksi? Alho esittää pamfletissaan oman reseptinsä, jolla hän uskoo koko vasemmiston voivan lähteä nousuun. Siihen kuuluvat perusteellinen kapitalismin ja talouskriisin analysointi, julkisten palvelujen ja sosiaaliturvan parantaminen, järjestökäytäntöjen uudistaminen sekä ihmisten suorien vaikutusmahdollisuuksien lisääminen.
Talousajattelussa Alho korostaa vihreää näkökulmaa, kestävää kehitystä. Vanhan vasemmiston energian ja raaka-aineiden käytön lisäämiseen perustuva talouskasvuajattelu on tullut tiensä päähän.
– Kestävästä kehityksestä on tullut samanlainen sana kuin innovaatioista: kun sitä toistaa, niin kuulostaa hirveän fiksulta, mutta kukaan ei oikein tiedä, mitä se tarkoittaa, Alho myöntää.
– Mutta kyllä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että haetaan kaikissa ratkaisuissa ihmisten, ympäristön ja talouden tasapainoa. Sitä emme ole sisäistäneet ja se ei ole ollut uskottavaa.
Jäsenten aktiivisuus
kohtalonkysymys
Järjestökäytäntöjä Alho uudistaisi muun muassa lisäämällä jäsenäänestyksiä.
– Vaikka SDP:ssä ei ole koskaan uskottu keskuskomiteaan, hallitsemisen tapa on ollut aika keskitetty. On uskottu, että puoluetoimikunta tai puheenjohtaja tietää mikä on meille hyväksi, ja me odotamme mitä sieltä valuu alas meille pienille sotureille kerrottavaksi ja tehtäväksi. Tämähän ei modernissa verkostoituneessa yhteiskunnassa toimi.
Alho on huolestunut erityisesti nuorten roolista nyky-SDP:ssä.
– Toimintakulttuuri on tuottanut sen, että nuoret eivät täytä sitä sukupolvitehtävää, joka heillä kuuluisi olla; että he kyseenalaistaisivat. Nuoret pannaan riviin, ja sieltä poimitaan sopivia.
Puolueen puheenjohtajan Alho valitsisi jäsenäänestyksellä. Myös asiakysymyksissä ruohonjuuritason aktiivisuus on hänen mielestään välttämätöntä.
– Tarvitaan pieniä porinaseuroja ja puolueosastoja, jotka keskustelevat yhteiskunnasta, ottavat selvää ja tuottavat ajatuksia ja ehdotuksia. On vasemmistolle kohtalokasta, jos tähän ei pystytä.
Sekä poliittisen että ammatillisen työväenliikkeen on Alhon mielestä ymmärrettävä demokratian ja yhteiskunnallisen lukutaidon parantamisen tärkeys, jotta sillä olisi tulevaisuutta.
– Kun se tämän ymmärtää, se alkaa myös virota.
Virkoaminen ei Alhon mukaan mukaan kuitenkaan tapahdu välttämättä nykyisten rakenteiden puitteissa, vaan hän pitää mahdollisena jopa kokonaan uuden vasemmiston syntymistä.
uutiskirje 
