Koska markkinatalouden lait tuntuvat ohjaavan liki kaikkea maailmassa, on loogista, että planeettaammekin suojellaan ilmastonmuutosta vastaan näitä lakeja noudattaen. Tälle ajatukselle perustuu Euroopan unionin päästökauppa.
Järjestelmä on ympäristöjärjestöjenkin mielestä perusidealtaan hyvä. Hiilidioksidipäästöjen ajatellaan vähenevän markkinatalouden perusmekanismin mukaisesti, jos saastuttamisesta tehdään saastuttajalle kallista.
Jotain on kuitenkin vinossa.
Päästöt
eivät ole vähentyneet
Suomi liittyi päästökauppajärjestelmään vuonna 2005 muiden EU-maiden kanssa.
Ensimmäisen päästökauppavuoden yhteenlaskettu päästömäärä järjestelmään kuuluvissa laitoksissa oli 33,1 miljoonaa tonnia. Vuonna 2006 päästöt kasvoivat noin 35 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2007 päästöt olivat edelleen noin 28 prosenttia korkeammat kuin aloitusvuonna.
Vielä viime vuonnakin oltiin noin kymmenen prosenttia lähtötasoa korkeammalla, vaikka päästöjen piti vähentyä.
Päästökaupan piiriin kuuluvat valtiot eivät tahdo teollisuutensa kärsivän kaupasta. Niinpä päästöoikeuksia jaetaan laitoksille enemmän kuin ne tarvitsevat – ilmaiseksi.
– Suunnilleen kaikkien tutkijoiden ja kaikkien ympäristöjärjestöjen mukaan oikeudet olisi järkevintä jakaa huutokaupalla, sanoo ilmastoasiantuntija Marja Kaitaniemi WWF:ltä.
Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Jaakko Ojala katsoo, että EU:n päästökaupan alkuvaihe on ollut eräänlaista harjoittelua, kuten oli tarkoituskin. Siksi järjestelmä ei vielä ensimmäisessä vaiheessa vuosina 2005–2007 päässyt täyteen voimaansa.
Karkaako
teollisuus?
Teollisuuden suunnalta on varoiteltu, että tuotanto siirtyy päästökaupan myötä maihin, joissa kauppaa ei käydä.
– Euroopan teollisuushan on siirtynyt jo suurelta osin pois, mutta tutkimuksissa on todettu, ettei se johdu päästökaupasta tai muusta ympäristöpoliittisesta sääntelystä, Marja Kaitaniemi tyrmää.
Keskeisempiä syitä ovat työvoiman ja raaka-aineiden halpuus. Energian hinta on Kaitaniemen mukaan pieni tekijä jopa energiaintensiivisillä aloilla verrattuna muihin kuluihin.
Voittoja
yrityksille
EU:n päästökaupan alkuvaiheessa taloudellisen voiton järjestelmästä keräävät lähinnä sen piiriin kuuluvat yritykset. Ne saavat valtiolta ilmaiseksi päästöoikeuksia yli oman tarpeensa. Käyttämättä jääneet päästöoikeudet yritys voi myydä eteenpäin.
Suuria voittoja ylijääneillä päästöoikeuksilla ei voi tahkota siksi, että oikeuksista on runsaudenpulaa. Niiden hinnat laskivat voimakkaasti pian kaupan alettua.
Viime vuonna alkaneessa päästökaupan toisessa vaiheessa luovutettavien oikeuksien määrää leikattiin, ja tullaan Jaakko Ojalan mukaan jatkossa leikkaamaan lisää. Viime vuonna ilmaiseksi jaetut päästöoikeudet kuitenkin riittivät Suomessa kattamaan laitosten päästöt.
Päästöoikeuksien myynnin lisäksi sähköyhtiöt saavat päästökaupasta niin sanottua windfall-voittoa. Se perustuu erilaisten energiantuotantomuotojen tuotantokustannusten ja myyntihintojen eroon.
Sähkön tukkuhinta määräytyy kalleimman energiantuotantotavan mukaisesti. Yleensä sähkön hintalappu seuraa siis hiililauhdesähkön tuotantokustannuksia. Siten sähköyhtiöiden on mahdollista myydä halvempaa esimerkiksi ydin- tai vesivoimalla tuotettua sähköä kalliimman tuotantotavan mukaisella hinnalla.
WWF:n viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan pelkästään EU:n viidessä suurimmassa energiantuottajamaassa energiayritysten voitot kohoavat vuosittain jopa 71 miljardiin euroon.
Järjestelmä
kehittyy
Kaikesta huolimatta EU:n päästökaupasta ei ympäristöjärjestöjen mielestä tule luopua.
– Järjestelmästä on opittu niin paljon, että olisi tyhmää heittää se nyt hukkaan. Kehittämistä on kuitenkin jatkettava, Marja Kaitaniemi muistuttaa.
Päästökaupassa alkaa vuonna 2013 kolmas kausi, joka tuo järjestelmään huomattavia parannuksia. Siihen liitetään uusia aloja, sitä laajennetaan ja kehitetään.
Kolmannessa vaiheessa EU:n
jäsenvaltiot eivät saa enää itse päättää jakamiensa päästöoikeuksien määrää, vaan oikeudet jakaa EU-komissio. Silloin on toivoa siitä, että päästökattoa on todella pakko laskea.
Päästökauppa
ei riitä
EU:n päästökaupan tavoitteena on vähentää kasvihuonepäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Nykytiedon mukaan päästöjä pitäisi tällä aikavälillä leikata 40 prosenttia, jotta ilmaston lämpeneminen pysyisi kahden asteen alapuolella, jota pidetään vaarallisen ilmaston lämpenemisen rajana.
EU:n päästövähennystavoite olisi siis tuplattava.
Päästökauppaan kuulumattomilla sektoreilla, kuten rakennusteollisuudessa ja liikenteessä, on mahdollisuuksia tehdä suuria päästövähennyksiä. Esimerkiksi energiatehokkuuden parantaminen on avainasemassa monella saralla.
– Mikään yksittäinen ohjauskeino ei voi olla riittävä, sillä päästövähennyksiä on tehtävä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, Meri Pukarinen Maan ystävistä toteaa.
Pukarinen koordinoi Maan ystävien vetämää Polttava kysymys -kampanjaa. Kampanjassa haetaan ryhtiä ilmastopolitiikkaan erityisellä ilmastolailla, jossa määrättäisiin laillisesti sitovat vuosittaiset viiden prosentin päästövähennykset.
Nykyiset tavoitteet jäävät kauas. Eduskunnassa hyväksyttiin kesällä ilmasto- ja energiastrategia, joka velvoittaa Suomen vain 5–10 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä.
Pukarisen mielestä Suomen strategia on erittäin huono lähtökohta Kööpenhaminassa joulukuussa pidettävään ilmastokokoukseen. Siellä on tarkoitus sopia jatkosta Kioton ilmastosopimukselle, joka päättyy vuonna 2012.
– Jos kaikki maat tulevat vastaavin kotimaisin sitoumuksin neuvottelupöytään kuin Suomi, niin oikeudenmukaista ja kattavaa sopimusta ei synny, Pukarinen arvioi.
lehti 