Eduskunta teki historiallisen päätöksen Suomen liittymisestä sotilasliitto Natoon keväällä 2022. Äänet jakautuivat 187 puolesta ja 7 vastaan. Vastaan äänestäneistä 6 oli vasemmistoliiton kansanedustajia.
Koville otti eduskuntaryhmässä, mutta puolueessa ei niinkään. Suhtautuminen Nato-jäsenyyteen näyttää olleen vasemmistoliitossa sukupolvikysymys. Ne, jotka olivat aina vastustaneet liittoutumista, vastustivat sitä nytkin Venäjän Ukrainassa aloittamasta sodasta huolimatta. Nuoremmalle polvelle asia ei ollut mitenkään dramaattinen.
Näin Nato-päätöstä vasemmistoliiton kannalta kuvaa entinen puoluesihteeri Sirpa Puhakka juuri ilmestyneessä kirjassaan Vasemmistoliiton vallan vuodet (Rosebud books). Kirjassa kerrotaan vasemmistoliitosta eri hallituksissa Paavo Lipposen ykkösestä Antti Rinteen/Sanna Marinin hallitukseen.
Draamaa on riittänyt muissakin hallituksissa, mutta kukaan ei uskonut ennen helmikuuta 2022, että Natoon liittyminen nousisi edes keskusteluun. Venäjän hyökkäys muutti kaiken.
Puhakka on haastatellut kirjaansa vasemmistoliiton keskeisiä toimijoita. Silloinen puheenjohtaja ja ministeri Li Andersson sekä kansanedustaja Veronika Honkasalo arvostelevat Marinia siitä, että asiasta ei avattu hallituksessa oikeaa keskustelua. Marinilla oli päämäärä jo päätettynä.
Kiitosta sen sijaan saa presidentti Sauli Niinistö siitä, että hän eteni maltillisesti ja antoi aikaa kypsytellä asiaa. Ilman tätä hidastetta Nato-jäsenyysprosessi olisi voinut olla psyykkisesti raskaampi, Anderssonin talouspoliittisena erityisavustajana toiminut Ralf Sund arvioi.
Ikiaikainen linja murtui selvin luvuin
Nato-päätös ei ollut hallituskysymys. Hallituksessa ei ollut painetta, että kaikkien pitää äänestää hakemuksen puolesta.
Vasemmistoliiton ikiaikainen linja oli pitää Suomi sotilasliittojen ulkopuolella, ja se oli yksi Rinteen hallitukseen osallistumisen kynnyskysymyksistä. Vasemmistoliitolle kielteinen Nato-linjaus oli aina ollut hallitukseen osallistumisen ehtona.
Maaliskuussa 2022 Andersson ilmoitti puoluevaltuustossa, että puolueen ei tule tehdä Suomen Nato-jäsenyydestä hallituskysymystä, jos valtiojohto päättää hakea jäsenyyttä.
Puoluevaltuustossa monenlaiset tunteet nousivat pintaan, mutta sen ja eduskuntaryhmän yhteiskokous päätti numeroin 52–10 , että vasemmistoliitto ei tee sotilaallisesta liittoutumisesta hallituksessa kynnyskysymystä.
Vasemmistoliiton puoluejohto pelkäsi Nato-keskustelun hajottavan puoluetta, mutta niin ei käynyt. Vain noin 50 jäsentä erosi puolueesta kiivaimman Natoon ja Venäjän hyökkäyssotaan liittyvän keskustelun aikana. Vasemmistoliitossa oli noin 11 900 jäsentä keväällä 2022.
Ei paskamyrskyä, mutta rankkaa palautetta
Vasemmistoliiton Nato-prosessissa mukana ollut entinen puoluesihteeri Mikko Koikkalainen toteaa Puhakan kirjassa, että vasemmistoliiton nuoremman sukupolven toimijoille Nato-kysymys ei ole samalla tavalla merkityksellinen kuin vanhemmille.
Sama havainto on kansanedustaja Mai Kivelällä. Hän kertoo kirjassa saaneensa puolueen kannattajilta viestejä, joissa pelättiin puolueen jäävän vastustamaan Nato-jäsenyyttä. Sitten tulikin helpottuneita viestejä, että puolueessa kyettiin analysoimaan tilannetta.
Nato-jäsenyyttä vastustanut Veronika Honkasalo sanoo, ettei kriittisyydelle ollut tilaa keskustelussa. Kriittisesti Natoon suhtautuvilla oli hänen mukaansa ”massiivinen todistustaakka”.
Honkasalo valmistautui paskamyrskyyn, mutta sitä ei tullutkaan. Tuli päinvastoin kiitosta perusteluista myös Nato-jäsenyyden kannattajilta.
Silti Honkasalo koki joutuneensa pahimpaan paikkaan poliittisella urallaan. Yöunet menivät kuukausiksi. Haukkuminen ja putinistileimat järkyttivät.
Myös Nato-päätöstä vastaan äänestänyt kansanedustaja Merja Kyllönen sai rankkaa palautetta. Vihaposteissa haukuttiin ”putinistiksi” ja ”vääräuskoiseksi”.
Ainoa tapa pitää puolue kasassa
Europarlamenttiin siirtynyt Li Andersson arvioi puolueen Nato-päätöksentekoprosessia Puhakalle kesällä 2025 näin:
”Tietyssä mielessä oli kaikkia puolueoppeja vastaan antaa puolueen hajota ja olla eri mieltä isossa ja vaikeassa kysymyksessä. Mielestäni sen voi tehdä kerran puoluehistoriassa tai juuri tuollaisessa poikkeuksellisessa tilanteessa. Joskus se voi olla ainoa tapa pitää puolue kasassa verrattuna siihen, että yritetään voimallisesti pakottaa näkemykset enemmistön kantaan. Täytyy tuntea puolueensa.”
”Jos miettii puolueen tilannetta nyt muutama vuosi myöhemmin, niin puolueellahan menee hyvin. Jos olisi hoidettu huonosti, se näkyisi varmaan jollain tavalla edelleen”, hän toteaa.
lehti 