Sorsa-säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér, olet kritisoinut VTV:n kohuttua raporttia aika tiukoin sanamuodoin. Totesit, että raportin kaksi pääväitettä menevät pahasti metsään. Avaa vielä, millä tavoin väitteet ovat pielessä?
Ensiksi VTV väitti raporttinsa laskelmiin vedoten, että Sanna Marinin (sd.) hallitus ”teki” 41 miljardin euron menolisäykset vuosina 2020–2023. Raportin laskelmat eivät kuitenkaan tarkastelleet hallituksen päätösten vaikutuksia julkiseen talouteen vaan yleisempää menojen kasvua. Laskelmien perusteella ei siis voi tehdä arvioita Marinin hallituksen päätösten vaikutuksista, ainoastaan yleisemmästä menokehityksestä.
VTV myönsi itsekin virheensä, kun se nousi keskusteluun Hesarin jutun myötä. Siinä VM:n budjettipäällikkö Mika Niemelä arvioi, että Marinin hallituksen päätösten oikea vaikutus oli murto-osa 41 miljardista. Vuositasolla ero oli noin 8 miljardia, kun VM:n arvion mukaan Marinin hallitus lisäsi menoja 3 miljardilla eurolla VTV:n arvioiman noin 11 miljardin sijaan.
Ero VM:n ja VTV:n laskelmissa oli siis valtava: yhteensä kymmeniä miljardeja ja vuositasollakin kahdeksan miljardia. Se alleviivaa, miten pielessä VTV:n laskelmat ja sitä myöten koko raportti oli: raportti ei käsitellyt sitä, mitä se väitti käsittelevänsä. Siksi myös raportin johtopäätökset ovat tyhjän päällä.
Toinen VTV:n raportin väite koski sitä, että ”menoja kasvatettiin pysyvästi koronan varjolla”. Kun raportin laskelma ei kuitenkaan koskenut Marinin hallituksen päättämiä menolisäyksiä, sen pohjalta on mahdoton sanoa mitään myöskään siitä, jäivätkö kyseiset menolisäykset pysyviksi. Raportin aineisto ei tarkalleen ottaen edes kuvaa sitä, mitkä siinä käsitellyistä menoista jäivät pysyviksi, sillä raportin tarkastelujakso päättyy jo vuoteen 2024.
On ylipäänsä omituista, että VTV kritisoi Marinin hallitusta menojen lisäämisestä. Raportissa kun ei edes yritetä arvioida koronaelvytyksen tai hallituksen muidenkaan menolisäysten hyötyjä ja haittoja. On syytä muistaa, että koronan lisäksi hallituskaudella rahaa tarvittiin muun muassa energiakriisiin, puolustukseen ja Ukrainan tukemiseen. VTV:ltä on lupa odottaa parempaa analyysiä.
VTV:n johtaja Matti Okko on puolustanut raporttia ja sen päätelmiä julkisuudessa. Okon mukaan mitään oikaistavaa ei ole. Miten meillä voi olla kaksi näin erilaista näkemystä raportista?
Okko on myöntänyt VTV:n viestinnän virheet ja sen, etteivät sen raportin luvut kerro hallituksen päätöksistä. Siitä ei liene erimielisyyttä.
Näiden virheiden vuoksi miltei kaikki Suomen mediat uutisoivat raportin tulokset väärin. Siitä huolimatta ei VTV ei ole suostunut oikaisemaan tiedotettaan ja raporttiaan. Erimielisyyttä on nimenomaan tästä.
VTV ei ole suostunut oikaisuun, sillä sen mukaan raportissa ei ole virhettä ja sitä on ainoastaan tulkittu väärin. Se on siis siirtänyt vastuun virheestä medialle ja kaikille muille.
VTV:n selittelyt ovat kuitenkin vain selittelyä. VTV:n tiedotteen ensimmäisessä virkkeessä todetaan, että raportti tarkastelee Marinin hallituksen ”tekemiä” menolisäyksiä – siis sen päätöksiä. Saman tulkinnan voi tehdä myös itse raportista. VTV:n on turha syyttää mediaa tai ketään muuta virheistään.
Kummallisilta näyttävät myös Okon tuoreimmat selitykset Verkkouutisten jutussa:
”Sieltä [raportista] löytyy luku, joka aika lähelle kuvaa sitä päätösperäisten menojen tasoa, joka kertoo, että hallituskauden lopussa vuonna 2023 päätösperusteiset menolisäykset kiinteähintaisena (eli reaalisena) ovat olleet noin 4 miljardia euroa korkeammat hallitusohjelman mukaiseen menotasoon (syksyn 2019 arvioon) nähden. Eli tämä nyt voisi olla tulkinta sille, miten paljon hallituksen päätösperäiset toimet lisäsivät sitä menotasoa.”
Toisin sanoen Okko sanoo, että raportin sisäsivujen yksittäisen taulukon yhdestä sarakkeesta löytyy luku, joka on vähän sinne päin. Sanomatta jää kuitenkin se, ettei kyseiseen 4 miljardin euron lukuun ole viitattu raportin johtopäätöksissä, saati sen tiedotteessa. Sanomatta jää sekin, ettei tähänkään lukuun ole päädytty tarkastelemalla Marinin hallituksen päätöksiä.
VTV:n laskelmien oikein oleminen on laiha lohtu, jos siitä julkisuuteen kerrotut johtopäätökset ovat pielessä. Raportin perimmäinen ongelma onkin, että on epäselvää, mistä laskelmien tulokset oikeastaan kertovat, vai kertovatko ne kovin tarkkaan mistään.
Eilinen Politiikkaradio ei tuonut asiaan lisävalaistusta, vaikka VTV:n vanhempi ekonomisti Suvi Kangasrääsiö jatkoi siinä vuolasta selittelyään. Tuntuu, että VTV kaivaa uskottavuuttaan yhä syvempään kuoppaan. Kun raportin johtopäätökset eivät kestä tarkastelua, VTV on yrittänyt siirtää huomiota alaviitteisiin.
Lisäksi viraston on ilmeisen vaikea hahmottaa viestintänsä yhteiskunnallista merkitystä. VTV asettui raportillaan toistamaan oikeiston narratiivia Marinin hallituksen vastuuttomasta talouspolitiikasta. Petteri Orpo, Riikka Purra ja koko talousoikeisto innostuivat komppaamaan raporttia, joka siirtää vastuuta talouden nykyongelmia edelliselle hallitukselle.
Virheiden oikaisun jälkeen raportin laskelmista ei kuitenkaan voi siis tehdä mitään johtopäätöksiä siitä, miten Marinin hallitus onnistui. Siitä huolimatta VTV on jatkanut yhä oikeiston tarinan toistelua ja kieltäytynyt oikaisemasta raporttiaan tai sen tiedotetta.
Toivoa sopii, että kyse on vain sinisilmäisyydestä. Joka tapauksessa tilanne on ongelmallinen, kun VTV:n pitäisi olla Suomen taloudenhoidon riippumaton valvoja. Kyvyttömyys myöntää virheet ja ymmärtää oman toiminnan poliittisuutta vie tältä pohjaa.
Totesit Sorsa-säätiön sivuilla julkaistussa kirjoituksessasi, että myös valtiovarainministeriön arvovalta on kokenut tässä kohussa jälleen uuden kolauksen. Miksi?
Budjettipäällikkö Niemelällä oli tosiaan tärkeä rooli raportin ongelmien esiin tuomisessa ja hänelle pisteet siitä. Ennen hänen ulostuloaan ministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen oli kuitenkin jo ehtinyt kompata raportin löydöksiä ja kritisoida edellistä hallitusta.
Matkan varrella selvisi myös, että VM oli saanut kommentoida VTV:n raporttia jo ennen sen julkaisua. Tuolloin ministeriö ei ollut nostanut esiin raportin ilmeisiä ongelmia vaan kehui sen johtopäätöksiä – vaikka raportti ei antanut niihin eväitä.
Kyse ei ole vain yksittäistapauksesta. Moni muistaa vielä, kuinka Majanen kompuroi jo keväällä, kun hän yritti perustella Orpon hallituksen yhteisöveronalennusta, joka oli joutunut asiantuntijoiden kritiikin kohteeksi. Sittemmin on selvinnyt, että Majanen edisti itse kulisseissa samaa kyseenalaista veroalea. Uudet tiedot eivät ainakaan lisää luottamusta ministeriön riippumattomuuteen.
Jatketaan vielä VM:stä. Sen kansantalousosaston osastopäällikkö Mikko Spolander kommentoi Helsingin Sanomain haastattelussa, että VM:n talousennusteet ovat jälleen pettämässä. Syynä on Spolanderin mukaan taloutta vaivaava tuntematon jarru. Kuinka tuntemattomasta jarrusta oikeasti on kyse?
Epäilemättä jossain määrin tuntemattomasta, sillä ennustemallit eivät anna eväitä kovin tarkkaan talouden analysointiin. Silti toivoisin, että toteutuneesta kehityksestä yritettäisiin ottaa enemmän opiksi, kun virheiden syitä arvioidaan ja pohditaan mitä seuraavaksi. Esimerkiksi finanssikriisin jälkeinen tutkimus on valottanut, kuinka leikkaukset haittaavat talouden toipumista, joten ne voivat hyvin selittää ”tuntematonta”.
Kyse on yleisemminkin taloustieteen ongelmasta. Hankaluutta tuo muun muassa se, että taloudessa on aina kyse olennaisesti ihmisten käyttäytymisestä, jota ei voi mallintaa – saati sitten ennustaa tarkasti. Empiirinen taloustiede on kehittynyt, mutta silti jää sijaa myös erilaisille tulkinnoille ”tuntemattomista”. Näillä tulkinnoilla voidaan myös tehdä politiikkaa.
Voiko tästä Spolanderin kommentista vetää johtopäätöksen, että Suomessa ei haluta tunnustaa kiristävän talouspolitiikan kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun?
En tekisi ihan noin vahvaa johtopäätöstä. Asiasta kyllä puhutaan ja tunnistetaanhan tämä vaikutus myös VM:n ennusteissa. Mutta näihin vaikutuksiin ja niiden mittaluokkaan olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota.
Ylipäänsä kaipaisin talouspolitiikkaan monipuolisempaa tarkastelua myös sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Nämä vaikutukset kytkeytyvät takaisin talouteen, mutta ekonomistit eivät välttämättä ole niiden parhaita asiantuntijoita.
Olen huolissani muun muassa siitä, että velkajarrun yhteydessä ollaan kaventamassa Talouspolitiikan arviointineuvoston poikkitieteellisyyttä samalla, kun sen roolia talouspolitiikassa kasvatetaan. Pitäisi pikemmin tehdä päinvastoin.
uutiskirje 
