Työkyvyttömyyseläkkeellä on tällä hetkellä yli 260 000 suomalaista. Määrä on sama kuin vanhuuseläkkeellä olevien suomalaisten. Työttömänä on heinäkuun tilastojen mukaan 211 000 suomalaista.
Nämä luvut kertovat, millainen kynnys on murennettava, jotta SAK:n työurien pidentämiseen ja eläkkeellesiirtymisiän myöhentämiseen tähtäävät keinot voivat tehota.
– Työurien pidentäminen ja eläkkeelle siirtymisen myöhennys ei onnistu, jos ei ole työtä, tiivistää SAK:n apulaisjohtaja Kaija Kallinen.
Työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu vuosittain 27 000–28 000 suomalaista.
– Tätä määrää ei saada laskemaan, ellei työterveydenhuoltoa saada kuntoon, jatkaa Kallinen ja nimeää muutoksen tässä työssä tärkeimmäksi keinoksi työurien pidentämiseksi.
Määrä, jonka Kallinen sanoo Lääkäriliiton tietojen mukaan työikäisistä suomalaisista olevan työterveyshuollon ulkopuolella, on hämmästyttävän suuri. Heitä on noin puoli miljoonaa.
Tästä puolimiljoonaisesta joukosta löytyy matkatöitä tekeviä ja eri alojen pätkätyöntekijöitä. Työterveyshuollon ulkopuolella on aivan erityisen paljon pienten yritysten palveluksessa olevia, kuten myös itse pienyrittäjiä. Työttömät ovat luku sinänsä.
Ennaltaehkäisy sivuosassa
– Työterveydenhuolto on käsitetty laajasti väärin. Sillä ei todellakaan tarkoiteta vain käyntejä työterveyslääkärin luona hakemassa todistuksia, kun flunssa iskee.
Kaija Kallinen korostaa työterveydenhuollon merkitystä sairastumisten ja työkyvyttömyyden ennaltaehkäisyssä.
Suomalaista työterveydenhuoltojärjestelmää pidetään maailmanlaajuisesti ainutlaatuisena.
– Siinä on tosiasiassa paljon laadullisia ja määrällisiä puutteita, sanoo Kaija Kallinen.
Työterveydenhuollon toimivuutta on Suomessa arvioitu ensisijaisesti tehtyjen tarkastusten, vastaanottokäyntien ja suoritteiden pohjalta. Toimivuuden arvioinnissa ovat sen sijaan jääneet vähemmälle huomiolle tutkimukset, joilla arvioidaan työterveydenhuollon vaikuttavuutta tapaturmiin, ammattitauteihin, sairastavuuteen yleensä ja ennen muuta työkykyyn.
Todellinen halu puuttuu
SAK:ssa tehdyn arvion mukaan työuriin saataisiin yhden vuoden pidennys, jos kaikissa yrityksissä hoidettaisiin työterveydenhuolto kunnolla. Laki työterveydenhuollosta on hyvä. Se siis ei ole esteenä.
– Kyse onkin halusta. Valvonta – ja ymmärryskin – puuttuvat, väittää Kaija Kallinen.
Työterveydenhuollon kattavaksi saattamisen lisäksi SAK esittää parannuskeinoiksi muun muassa ehkäisevän työterveydenhuollon kohentamista ja työkyvyn seurannan lisäämistä.
Työntekijöiden terveystarkastuksia tulee tehdä säännöllisesti ja ikääntyvien työntekijöiden kohdalla tiivistetysti. Työttömiä ei saa jättää ilman terveystarkastuksia.
Kallisen mukaan työterveydenhuollon ongelmat tiedostetaan työmarkkinapöydän molemmin puolin, mutta päättäjien joukossa näin ei ole. Poliitikot ovat kärsimättömiä ja haluavat mekaanisia ratkaisuja.
Kallisen viesti päättäjille on se, että mekaaninen eläkeiän nosto ei pidennä työuria, kuten se ei nosta talouttakaan lamasta – kun työtä ei kerran ole.
Esimerkkiä Abloy Oy:stä
SAK:n keinopakissa on työpaikkakohtaisilla ikäohjelmilla seuraavaksi suurin vaikutus – jopa puolen vuoden pituinen – eläkeiän siirtämiseen.
Monissa työpaikoissa Suomessa on saavutettu erinomaisia tuloksia ohjelmilla, joilla on tähdätty ikääntyvien työkyvyn ja työhyvinvoinnin parantamiseen. Tunnetuimpia esimerkkejä ovat toimet Abloy Oy:n tehtailla. Siellä keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on ikäohjelman avulla noussut kolmella vuodella. Se on nyt 63,5 vuotta.
Neljän muun SAK:n esittämän keinon vaikutus työuran pidentämiseen on kymmenen kuukautta. Nuo kuukaudet saavutetaan, kun lisätään oikeuksia työaikajoustoihin, tarjotaan vähän koulutetuille mahdollisuus ammattitutkintoon, parannetaan osa-aikatyötä tekevien ja kuntoutuksessa olevien mahdollisuuksia osallistua työhön sekä koulutetaan kaikki nuoret ammattiin.
Keinoista jälkimmäisellä tähdätään työuran pidentämiseen jo ennen kuin se on alkanutkaan. Tällöin lähdetään siitä, että pohja pitkälle ja kestävälle työuralle luodaan jo ennen sen alkua. Sen lisäksi, että näillä keinoilla voidaan aikaistaa jonkin verran työuran alkua, voidaan niillä myös ehkäistä työkyvyttömyyttä.
Oppivelvollisuuteen vuosi lisää?
Vuosittain jää 7 000–10 000 peruskoulun päättävää nuorta jatkokoulutuksen ulkopuolelle. Sama määrä keskeyttää joka vuosi ammatillisen koulutuksen.
Opiskelupaikka toisen asteen koulutuksessa, ammattistartti, kymppiluokkapaikka ja työpajapaikka ovat SAK:n esittämiä tapoja, joilla olisi mahdollista varmistaa peruskoulun päättäville ammatti.
SAK:ssa on otettu myös myönteinen kanta oppivelvollisuuden pidentämiseen vuodella. Keskustelua on käyty toisen asteen velvoittavuuden lisäämisestäkin, jopa sen saattamisesta pakolliseksi.
lehti 