Vaikka Kalevala on tuttu, siinä on myös paljon mitä ei tunneta. Kalevalan voi nähdä toisin silmin, sanoo Ateneumin taidemuseon projektipäällikkö Riitta Ojanperä.
Kalevalaa ei pidä Ojanperän mukaan liittää ainoastaan maamme kansallisen identiteetin nousuun. Kansalliseeposta on käsitelty eriaikoina eri tavalla. Kalevalan suhdetta mytologiaan, luontoon sekä miesten ja naisten välisiä suhteisiin voi projektipäällikön mukaan tarkastella myös ”nykysilmälasien” läpi.
Kalevalan tarina Ainon kotoaan lähtemisestä on edelleen ajankohtainen. Sama koskee Kullervoa.
Turussa avattiin torstaina Ateneumin kokoelmiin perustuva Kalevala-näyttely. Esillä on myös nuorena kuolleen Joseph Alasen dekoratiivisia teoksia, joita Helsingissä ei ollut nähtävillä.
Näyttely on esillä Helsingin lisäksi ainoastaan Turussa. Näyttelyn saamiseen Turkuun on osaltaan vaikuttanut se, että Akseli Gallen-Kallelan keskeiset teokset Sammon puolustus ja Joukahaisen kosto kuuluvat museon kokoelmiin. Ne hankittiin taiteilijalta museolle jo runsaat sata vuotta sitten.
Ateneumin museon omistamista Gallen-Kallelan merkittävistä teoksista esillä ovat muun muassa Lemminkäisen äiti, Kullervon kirous ja Lemminkäisen sotaanlähtö. Näyttelyn 70 teosta ovat peräisin useista museoista ja yksityiskokoelmista.
Turun näyttely poikkeaa Helsingin vastaavasta siinä, että se rajoittuu vanhempaan tuotantoon 1850-luvulta 1960-luvun puolelle.
Heikki Virolaisen kookkaat, värikkäästi maalatut puuveistokset 1960-luvulta rikkovat perinteistä Kalevala-taiteen käsittelytapaa. Useista kuten Marjatta-veistoksesta on sittemmin tullut Kalevala-klassikkoja.
Näyttelyyn liittyy luentosarja ja opastettuja kierroksia.
uutiskirje 
