Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n toimitusjohtaja Leif Fagernäs sohaisi viime viikolla muurahaispesää, kun hän esitti pohjoismaisen eläköitymismallin omaksumista Suomeen. Tämän ”mallin” mukaan Suomessa alin eläkeikä pitiäisi olla 67 vuotta.
Fagernäs ei suoranaisesti vaatinut alimman eläkeiän korottamista nykyisestä 63 vuodesta, mutta sitä hänen puheensa käytännössä tarkoitti.
Työntekijäpuolelle se ei käy ja miksi kävisikään, kun vasta viime keväänä on yhteisesti tyrmätty pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) ehdotus eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen.
SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällikkö Kaija Kallinen huomauttikin heti Fagernäsille, että tämä unohtaa ”pohjoismaisen työntekemisen mallin” eli lyhyemmät työajat ja osa-aikatyön. Tuskin Fagernäs on tietämätön siitä, miten asiat on esimerkiksi Ruotsissa järjestetty. Suomen ja Ruotsin malleja ei voidakaan yksi yhteen verrata keskenään ikärajojenkaan osalta.
Ruotsissa on esimerkiksi lisätty ikääntyvien oikeuksia lyhyempään työaikaan. Suomessa EK taas haluaisi romuttaa samaan suuntaan toimivan osa-aikaeläkejärjestelmän.
Kallisen mukaan juuri työntekijöiden tarpeiden mukaisten joustavien työaikojen avulla yli 60-vuotiaiden työssäkäynti on Ruotsissa laajempaa ja jatkuu hieman pidempään kuin meillä.
Ihmisten työurien pidentämisen tarpeesta on laaja yksimielisyys ja keinoja siihen etsitään parhaillaan kolmikantaisisesti. Tätä työtä ei nyt kannattaisikaan vaikeuttaa populistilla heitoilla yleisen eläkeiän tuntuvasta korottamisesta.
Työurien pidentäminen ikääntyvien osalta edellyttää myös muutoksia itse työelämässä. Nimenomaan työkyvyttömyyseläkkeelle joutuminen laskee tänä päivänä huomattavasti suomalaisten keskimääräistä eläkeikää.
uutiskirje 
