Työurien pidentämisvaatimuksesta on tullut sellainen hokema, että kohta alkaa olla jo vaikeuksia hahmottaa, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Yleisellä tasolla työurien pidentämistä vallitsee hyvinkin laaja yksimielisyys. Silti junnataan paikallaan, työurat eivät pitene eikä kyse ole pelkästään talouden taantuman vaikutuksista.
Yleisellä tasolla tästä(kin) asiasta on helppo puhua. Nuorten pitäisi päästä mahdollisemman aikaisin leivän syrjästä kiinni ja toisaalta ikääntyvien ihmisten pitäisi voida jatkaa työelämässä niin kauan kuin haluja on ja kunto sen sallii.
Jos tavoitteet eivät muut todellisuudeksi, niin silloin on pureuduttava itse työelämään. On mentävä yrityksiin ja siellä ihan lattiatasolle.
Ei kai voi olla vain nuorten vika, jos he näkevät alkavan työuransa hyvin synkkänä. Tuoreen tutkimuksen tulos on masentava, kun kahdeksan prosenttia alle 30-vuotiaista ei usko pärjäävänsä enää edes paria vuotta työelämässä.
Työhyvinvointi on ottanut viime vuosina takapakkia. Paljon on viime päivinä puhuttu Rautaruukista, jossa työntekijät näkevät kiristyneen työtahdin ja hankaloituneen vuorokierron olleen syinä äskettäin tapahtuneisiin itsemurhiin. Samansuuntaisia uutisia on kantautunut myös ranskalaisesta teleyhtiöstä.
Tutkimustietoa ei vielä ole tämän vallitsevan ltaantuman vaikutuksista, mutta merkit ovat selvät. Lomautusten ja irtisanomisten myötä työssä jatkavien hiostus kovenee ja sillä on laajoja seurannaisvaikutuksia.
Nyt pitäisikin lopettaa sisällyksetön höpötys yleisellä tasolla ja kääriä hihat. Nyt tarvitaan konkreettisia toimia. Työurat eivät millään pitene, jos yritykset irtisanovat ja lomauttavat – ja valtiovalta valtiovarainminiterin johdolla seuraa tilannetta kuin lamaantuneena kaukana työelämän karuista realiteeteista.
lehti 