Viikonloppuna Tampereella jo 28:nnen kerran järjestetty Tampere Jazz Happening ylsi jälleen yleisötavoitteeseensa. Nelipäiväisen kansainvälisen festivaalin kokonaiskävijämäärä kasvoi 9 700:aan. Kaikki tapahtuman iltakonsertit Tullikamarin Pakkahuoneella, Klubilla ja Telakalla olivat loppuunmyytyjä.
Tampereella kuultiin 21 esityksessä musiikkia ainakin neljästätoista eri maasta. Kotimainenkin edustus oli tasokkaasti esillä – myös päälavalla Pakkahuoneella. Aiempina vuosinahan suomalaisesiintyjät ovat miehittäneet pääsääntöisesti vain Telakan estradia.
Merkittävää Tampereen tapahtumassa on, ettei se sisällä lainkaan oheisohjelmaa. Se miellyttää sekä esiintyjiä että yleisöä.
Jazzille tilaa Tampereen festarin verran
Samaan aikaan kun pääkaupunkiseudun jazzfestivaalit – ja muutkin – etsivät selkeästi lipunmyyntiinsä lisäarvoa rockin ja jopa popin alueelta, Tampereen festivaali satsaa onnistuneesti tiukasti moderniin rytmimusiikkiin.
Festivaali vahvisti asemaansa modernin jazzin ykkösfestivaalina Suomessa. Uudelle jazzille näyttää olevan tilaa ainakin Tampereen festarin verran.
Tiukkapipoiset jazzpuristit eivät välttämättä hyväksy Tampereen ohjelmapolitiikassa aina esillä ollutta etnisesti virittynyttä rytmimusiikkia. Yleisölle sekin kelpaa.
Tänä vuonna etnisiä mausteita ohjelmistoon toivat turkkilainen Taksim Trio ja sunnuntain konsertissa viimeisenä esiintynyt intialainen Trilok Gurtu yhtyeineen.
Maailmanmusiikkia intialaisen johdolla
Lyömäsoitintaiteilija Trilok Gurtun yhtyeen muusikot ovat maestron intialaisuuden lisäksi eri puolilta maailmaa, Saksasta, Italiasta, Australiasta ja Intian valtameren Reunion saarelta.
Intialaisuudestaan huolimatta Gurtu itse on rytmimusiikin sulatusuunin kokki tai kipinämikko. Hän yhdistää sävellyksissään ja esityksissään intialaista, afrikkalaista ja arabikulttuuria.
Mumbaissa muusikkoperheeseen 1951 syntynyt Gurtu sanoo, että afrikkalaiset rytmit ovat hänen lapsuuden ympäristöään ja siksi hän on aina viihtynyt myös mustan mantereen musiikissa.
Myös moderni länsimainen rytmimusiikki on vaikuttanut Gurtuun – ja hän siihen. Onhan hän soittanut muiden muassa John McLaughlinin, Terje Rypdalin, Jan Garbarekin ja Bill Laswellin kanssa sekä ollut pitkään amerikkalaisen Oregon yhtyeen perkussionistina. Itse hän mainitsee puhaltaja John Coltranen ja sähkökitaristi Jimi Hendrixin suuriksi lännen vaikuttajikseen.
Vapaata ja ilmavaa fuusiota
Tampereella Gurtun yhtye soitti vapaaseen ja ilmavaan tyyliin ensisijaisesti uusimman levynsä Massical (2009) aineistoa. Soitannan vapaus sai toisaalta monikansallisen yhtyeen kuulostamaan tyylillisesti melkeinpä miltä tahansa jazzfuusiota etnisin maustein soittavalta kokoonpanolta. Omaperäiset taitavat muusikot tekivät yhtyeestä kuitenkin erityisen.
Gurtu on tietysti virtuoosi omassa rytmisessä ilottelussaan – jopa hulluttelussaan. Hän vaikuttaa hauskalta eikä kai ota itseään turhan vakavasti. Hän heittelee sellaisiakin välispiikkejä, että ”soitan freetä kun minulle siitä maksetaan”.
Omaperäisin muusikko Gurtun bändissä on Reunion-saarelta kotoisin oleva nuori sähköbasisti Johann Berby. Hänen polyrytminen soittonsa on omassa melodisuudessa etääntynyt kauas sähköbasson monotonisista pumppaajista. Silti hän rakentaa muille tukevaa moni-ilmeistä bassopohjaa.
uutiskirje 
