Punainen vihreys ymmärretään joskus hiukan nurinkurisesti. Punaista vihreää ei ole se, että todetaan ympäristöongelma, jonka jälkeen todetaan että ongelman ratkaiseminen vähentäisi työpaikkoja paikkakunnalla, joten ei kannata tehdä mitään. Työpaikkojen vähenemiseen johtava ympäristösäädös joudutaan oikeuttamaan uusien työpaikkojen avulla, ikään kuin luonnolla itsellään ei olisi mitään arvoa.
Bensaveron vastustus sillä perusteella että se kohdistuisi epäoikeudenmukaisesti myös haja-asutusalueilla asuviin sivuuttaa autoilun kokonaisvaikutukset. Edullinen polttoaine on varsin tuhlaileva tapa tehdä yhteiskuntapolitiikkaa.
Jos tuotteen hinta painetaan väkisin liian matalaksi, sitä ostetaan enemmän kuin ehditään valmistaa, jolloin tuote pääsee loppumaan hyllystä. Hintainformaatio on olennaista tuotannon ja kulutuksen sovittamiseksi yhteen.
Liian matalat hinnat ohjaavat kulutusta vääriin kohteisiin.
Monien tuotteiden hinnoittelu on kuitenkin epätäydellistä siksi että tuntematonta tulevaisuutta on vaikea ottaa huomioon.Tässä mielessä hiilen käyttö on ollut liian halpaa, samoin öljyn. Toisaalta markkinat eivät myöskään ota huomioon sellaista hintaa, jota tuotteiden valmistajilta ei todellisuudessa rahasteta, vaikka voitaisiin. Hiilen käyttäjät saivat 90-luvulle asti tuprutella varsin vapaasti, vaikka tulevaisuus oli jo tiedossa, koska kukaan ei hallinnoinut ilmakehää kokonaisuutena.
Myös metsäteollisuudelta olisi voitu rahastaa luonnonvaraisten metsien tuhoutuminen ainakin osittain, mutta näin ei ole tehty vaan yhteiskunta jopa pakotti muuttamaan metsät raaka-aineeksi puunjalostusteollisuudelle, jonka osuus Suomen BKT:stä on nykyisin muutaman prosentin luokkaa. Tämän seurauksena kymmenet tuhannet paperityöläiset voivat pitkään hyvin, mutta luonnonvaraisia metsiä on vähän. Nyt paperityöläiset jäävät työttömäksi, mutta luonnonvaraisia metsiä on edelleen vähän. Kannattiko vaihtokauppa?
Luonto on suomalaisille tärkeä asia, ilmastonmuutoksen torjunta elintärkeä. Bensaveroa täytyy korottaa, koska autoilun hinta on liian matala. Liian matalat hinnat ohjaavat kulutusta vääriin kohteisiin. Myöskään ydinvoimaloita tai luontoa pilaavia kaivoksia ei pidä rakentaa, jos niiden vaarantamat ympäristöarvot ylittävät niistä saatavan hyödyn. Mikään yritys ei rakentaisi tappiollista tuotantolaitosta tai kaivosta. Ympäristöarvioinnin kannalta tappiollisen tuotannon ylläpitäminen ei ole tehokasta yhteiskuntapolitiikkaa.
Jos esimerkiksi ydinvoimalle asetetaan todellinen hinta eli normaali korvausvastuu mahdollisesta onnettomuudesta, riskilaskelmat osoittavat että ydinvoima ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Kirjoittaja on Vasemmistofoorumin tutkimusjohtaja
lehti 