Viimeinen sana
Jos Suomen Keskusta vielä aikoo nousta maan ykköspuolueeksi, niin se on suurten muutosten edessä. Pelkästään puheenjohtajan vaihtaminen ei riitä. Sattumalta puheenjohtajaksi noussut ja saman tien pääministerin postin saanut Matti Vanhanen tajuaa tämän.
Vanhasen johdolla keskustan alamäki olisi jatkunut, jos hän ylipäätään olisi pystynyt puoluekokouksessa paikkansa uusimaan. Toisaalta varsin noloa olisi ollut, jos seitsemän vuotta pääministerinä maata johtanut poliitikko olisi hävinnyt puheenjohtajavaalin omassa puolueessaan.
Toimitusjohtajan elkein maata ja puoluettaan johtaneesta Vanhasesta ei ole sellaiseksi muutosjohtajaksi, jota keskusta nyt tarvitsee. Vanhanen osoittikin poliittista kypsyyttä ilmoittaessaan luopuvansa vallasta. Hän teki välttämättömyydestä hyveen.
Aika on ajanut maa- ja metsätalousministeriön ohi.
Puheenjohtajaehdokkaat saavat nyt näyttää kyntensä. Nyt eivät riitä tanssi- tai spagaattitaidot, vaan tarvitaan selkeitä linjanvetoja siitä, miten maata lähivuosina johdetaan. Keskustan kannatus on jämähtänyt 20 prosentin pintaan. Työväenpuolueeksi julistautunut ja keskustalaisiakin äänenpainoja viljelevä kokoomus on karkaamassa tavoittamattomiin.
Keskustan kannalta huonoin mahdollinen tilanne on, jos myös demarit pyrähtävät seuraavissa vaaleissa ohi. Jos kokoomus pysyy suurimpana puolueena, se pystyy valitsemaan hallituskumppaninsa. Sen verran kiemuraista – julkisista puheista huolimatta – nykyinen yhteinen hallitustaival keskustan ja kokoomuksen kesken on ollut, että kokoomuksessa mietitään varmasti sinipunavaihtoehtoakin.
Mitä keskustan pitäisi tehdä? Maaseudun ja ”alueiden Suomen” varaan se ei voi tulevaisuuttaan rakentaa. Yhteiskuntamme rakennemuutos jatkuu vääjäämättä. Valtakunnalliset vaalit ratkaistaan suurissa kaupungeissa. Keskustan marssi kaupunkeihin ei ole kovin hyvin onnistunut. Keskustaa arvoliberaalimmat vihreät ja kokoomus vievät porvarillisesti ajattelevien äänet.
Pystyykö keskusta radikaaleihin linjamuutoksiin? Puolueen pää-äänenkannattaja Suomenmaa on jo yrittänyt viritellä tästä keskustelua. Muutosvastarinta on kova, vaikka puolueen sisältä on kuultu uudenlaisiakin ääniä. Keskusta on juntannut linjauksensa liian syvälle maa- ja metsätalouteen ja kuntapolitiikkaan.
Maatalous ja etenkin maatalouspolitiikka ovat EU:n myötä kuitenkin muuttuneet totaalisesti. Entisiin ei yksinkertaisesti ole paluuta. Siksi on käytävä kovalla kädellä myös vanhoihin maatalouden ympärille vuosikymmeniä sitten muodostuneisiin rakenteisiin.
”Peräpeiliin katsominen ei kannata” otsikoi keskustan ex-kansanedustaja ja ex-maaherra, ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka 1. joulukuuta ilmestyneen bloginsa.
Pokka nosti kissan pöydälle kommentoidessaan keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakankaan ehdotusta ympäristöministeriön lakkauttamista.
Pokan mielestä olisi hyvin omituista, jos ympäristöasioitaan hyvin hoitanut Suomi lakkauttaisi oman ympäristöministeriönsä, varsinkin kun ilmasto- ja energia-alalla eivät näytä haasteet ainakaan vähenevän. Sen sijaan hänen mielestään pitäisi tarkkaan miettiä, mikä maa- ja metsätalousasioiden oikea paikka on hallinnossa.
Pokka kysyy, ollaanko valmiita siihen, että maatalous- ja metsäasioita hoidetaan muiden elinkeinojen joukossa työvoima- ja elinkeinoministeriössä? Sinne kuuluisi muun muassa keskustan hellimä agribisnes. Riista-, kala-, poro- ja vesiasiat taas kuuluisivat luontevasti ympäristöministeriön toimialaan.
Aika onkin ajanut maa- ja metsätalousministeriön ohi. Se pitäisi hajottaa ja sen hallinnoimat keskustan läänitykset maatalousneuvojineen ja metsähoitoyhdistyksineen suhteuttaa tähän aikaan sopiviksi.
Maa- ja metsätalousministeriö on vähän samanlainen jäänne menneiltä ajoilta kuin yhä Maalaisliiton viittaa yhä perässään vetävä Suomen Keskusta.
uutiskirje 